Trioo ilman vaniljaa.

Olin pari viikonloppua sitten ihanassa seurassa ihanassa Päivölässä. Mukana oli keskeneräinen kehruu ja keskeneräinen neule. Kumpikaan ei siellä valmistunut, mutta nyt on valmista.

Tämä on InayaCreationsilta ostettua merinoa. Kuituletistä 2/3 oli ruskeaa ja yksi pinkkiä, joten päätin kehrätä kaksi ruskeaa säiettä ja yhden pinkin. Lopputulos on mielestäni aika kaunis, kuin triojäätelöä ilman vanilja-osuutta. Pieni moka tuota tehdessä sattui, kun toinen ruskea säie loppuikin aiemmin kuin kaksi muuta, joten lopussa on muutaman gramman verran kaksisäikeistä. Lopputuloksena on 95g/300m lankaa.

Olen ehkä hieman oppinut kehräämisestä vuoden aikana. Kuvassa oikealla vuosi sitten retriitissä ihan-eka-rukkikehruu-ikinä. Oi voi, silloin vielä tuntui että en ehkä opi ikinä. :)

Ja sitten se neule! Kummipojan piti saada ristiäislahjaksi peitto. Toivottavasti ei ole poika palellut, sillä ristiäiset olivat jo kauan sitten, peitto valmistui eilen.

Ten stitch blanket söi reilut 200g vironvillaa, yhden vyyhdillisen. Tätä oli kiva neuloa aina silloin, kun oli jotain muutakin tekemistä. Automatkoilla, telkkaria katsellessa jne. Pelkästään neulomalla sain itseni kyllästymään aika nopeasti, ehkä siinä syy miksi neulominen kesti ja kesti ja kesti.. :)

Sininen villapaita

Taannoin lähdöin retriittiin ajatuksena, että saan ostaa ehkä jotain megaihkua lankaa, jos langalle on käyttötarkoitus. Niinpä kun Louhittaren luolan ovet avautuivat ja saaveista löytyi Ahtia värissä Kuningas viisi vyyhtiä, kahmin ne kaikki syliini ja puristin niitä siinä silmät kirkkaana kanssaneulojille väittäen, että kyllä varmasti on käyttötarkoitus, ainakin joskus!

Joskus syksyllä sitten bongasin ravelrystä Easen ja tiesin, että siinä oli juuri oikea käyttötarkoitus Ahdille. Aloitin neulomisen koossa L, mutta en ehtinyt pitkällekään, kun sovittaessa huomasin paidan olevan vähän turhankin iso. Lopputuloksesta huomaa, että mallin mukaiseen löysähköön lopputulokseen olisi tarvittu koko M:n ja L:n välistä, sillä tämä M-koko on suhteellisen istuva, mutta tykkään siitä hirmuisesti. En tiedä olisiko lanka riittänytkään kokoon L, nyt sitä kului 450 grammaa, kun lankaa oli 500g varastossa. Hieman kyllä hirvitti neuloa hihoja, kun tiedossa oli, että lisälangan saaminen voisi olla tuskien taival, sitä kun ei enää saa! Onneksi riitti, ja loppupuolikaskin lähti kanssaräveltäjälle auttamaan hänen neuleprojektinsa valmistumista.

Lopputulos on hurjan mukava. Mallissa oli vaihtoehtoinen korkea kaulus, mutta päätin tehdä avonaisemman, sillä lämminverisenä ihmisenä en viihdy korkeiden kaulusten kanssa. Ja olisikohan lanka riittänytkään? Pääntie on mallia just hyvä, yhtään isompana se valuisi jo vähän ärsyttävästi, mutta tuollaisena tykkään siitä kovasti. Paidasta onkin tullut yksi lempparivaatteista, varsinkin nyt kun pakkasta riittää. Kuvia ottaessa lämpömittari näytti -21.

Sukat eka, sukat vika

Pitihän niille jämälankavillasukkajoulukalenterisukille paritkin tehdä. Toisessa sukassa ekana oleva raita on toisessa vikana. Ehkä en lähde enää tekemään kolmatta ja neljättä paria niin, että raidat lähtisivätkin varresta eivätkä kärjestä. ;)  Lankaa sain kulumaan molempiin sukkiin 86g/pari. Vain yhden lankajämän sain käytettyä kokonaan.

 Molempiin pareihin osui varteen samanlaiset raidat, ja vähän ovat erilaiset värit kummassakin parissa, heti näkee mitkä sukat kuuluvat yhteen.

 Mielenkiintoinen huomio itselle oli, että sain samankokoiset sukat aikaan, vaikka toiset on neulottu 2,5 puikolla ja toiset 2,75. Paksummat puikot ovat ne neliskulmaiset, joissa kyllä ohjeistetaankin neulomaan pykälää isommilla kuin yleensä. Olivat kyllä kiva tuttavuus, mutta vähän turhankin terävät minun makuuni. Sain toisen käden peukaloon haavankin kohtaan jossa yleensä tökin puikon päätä.

Jouluraidat

Missä neuloimme kerran-blogissa on joulukuun ajan neulottu jämälankajoulukalenteri-sukkia. Olin ideasta innoissani heti kun siitä kerrottiin. Joka päivä neulottiin annetulla värillä raita, jossa oli kerroksia päivämäärän mukainen päivä. Näihin sukkiin on neulottu kaikkea mahdollista astiaston väristä unelmien matkakohteeseen ja kulkupeliin! Yhtään en yllättynyt, kun aika paljon sukistani löytyy punaista, mutta enemmän yllätyin myös siitä, kuinka paljon niistä löytyy muitakin värejä. Välillä tosin huijasin, kun edellinenkin raita oli punainen.

 

Joulu on sujunut mukavasti, lahjoja on saatu ja annettu, ja joulutunnelmasta nautittu (jo kuukausitolkulla!). Minulle joulussa on tärkeintä läheiset ja yhdessäolo, rauhallinen ja rento tunnelma, ei stressaaminen. Siitä kertookin kenties myös se, että epäonnistunut piparitalo kasataan vasta ehkä huomenna, kun ennen joulua en ehtinyt. Irkin jouluvaihtoon sentään ehdin osallistua, ja ilmeisesti oma pakettini sai iloisen vastaanoton, niin sai myös minulle tullut paketti. Katsokaa mitä ihanuuksia!

 

Olen todella otettu noista kirjoneulelapasista, niihin on käytetty aikaa. Ovat todella upeat ja juuri sopivat. :) Lanka oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tekisi mieli hipelöidä sitä jatkuvasti: koostumus kun on merino 70%, silkki 22% ja cashmere 8%. Ihanaa. <3 p="">
Toivotan vielä ihania joulunpyhiä lukijoille ja satunnaisille kävijöille! :)

Punaisia palmikoita

Kesäkuun lopusta on vierähtänyt jo hetki tai kaksi. Monta kertaa olen ajatellut, että pitäisi blogata, mutta en ole ilmeisesti saanut kertaakaan aikaiseksi. Asioita on valmistunut. On neulottu ja kehrätty, mutta aloitetaan nyt esittely siitä kaikkein tuoreimmasta valmistuneesta.

Tämä on Moyen Age. Lanka Louhittaren luolan Väinämöistä, värissä Tuli. Sain tätä ihanaa lankaa keväällä lahjaksi useamman kerän ihanilta naisilta, ja hetken aikaa piti miettiä mikä olisi riittävän ihana ohje langoille. Tämän nähtyäni tiesin mitä haluan. :) Alku oli hieman hankala, ensin joustimen neulottuani huomasin neuleen kiertävän -> purin. Seuraavalla kerralla pääsin hieman pidemmälle, sovitin ja totesin neuleen olevan ihan liian iso. Kolmas kerta toden sanoi ja pääsin loppuun asti.

Ohje oli hyvä, jopa tälläinen hieman yksinkertainen ihminen ymmärsi mitä pitää tehdä. Palmikko toi mielenkiintoa neuleeseen ja pääntie on mielestäni aivan ihana, haluan samanlaisen johonkin toiseenkin neuleeseen. Lankaakin kului yllättävän vähän, 265 grammaa! Hieman tein muutoksia ohjeeseen, lyhyet hihat ja helmaa tein noin 20cm pidemmäksi kuin ohjeessa.

Kuvat otti Päivölän kuitupitoisissa ihana MHii. Paita on kaunis ja mallikin ihan itsensä näköinen. :)

Raitoja

Viime aikoina tuli neulottua paljon raitoja. Ihastuin Veera Välimäen Happy street-huiviin heti kun sen ohje julkaistiin. Toukokuun alussa vierailin Helsingissä juoksureissulla ja vierailin ihanassa Villavyyhdissä, josta valikoinkin langat tätä varten. Kolme eri väriä Hopasäie basicia. Tosin kuva on huono, eivätkä siniset oikein erotu toisistaan kunnolla. :/ Lankaa tähän kului n. 230 grammaa, ja huivi oli kivaa ja helppoa neulottavaa. Tosin langanpäitä tästä tuli aivan liian suuri määrä. ;) Mutta neulomisen jälkeen huivi on saanut viettää aikaansa nojatuolin nurkassa, sillä siinä on yksi ongelma:

Se on pitkä. Todella pitkä. En ole millään lailla sitä pingottanut, mutta huivilla on mittaa kolmisen metriä, ja korkeutta siihen nähden vähän. Se on vähän kuin hieman levahtanut pitkä kaulaliina. En oikein tiedä kuinka sitä käyttäisi, kerran jo kääräisin sen pääni ympäri turbaaniksi. Jostain syystä miestä huvitti. Ehkäpä sopeudun kuitenkin pikkuhiljaa ja syksymmällä siihen on varmaan kiva kääriytyä.

Nyt käsityöelämä täyttyy Celestariumin viimeisistä(?) kerroksista ja tour de fleecestä. Otin tavoitteekseni kehrätä joka päivä edes vähän, joten ehkäpä piankin pääsen esittelemään teille jotain.

Kesäkehruut!

Aivan hävettää katsoa ravelrystä valmistuneita projekteja ja verrata listaa niihin, jotka olen täällä esitellyt. Porkkanasukkien jälkeen on valmistunut muutama pipo, Nuvem, useammat sukat ja vähän muutakin. Mutta esitelläänpä nyt ne tuoreimmat tuotokset alta pois. Ensinnäkin tässä taannoin neuloin itselleni kesäsukat.

Ohje on Harpa socks, ja lankana käytin Handun perussukkalankaa, joka on tuttua jo aiemmasta neulekerhoneuleesta, polvisukista. Lankaa jäi silloin 200 grammasta 60grammaa, ja nämä söivät 40g lankaa 2,5 puikoilla. Kiva ja nopea piku projekti, mukava lanka ja helposti muistettava ohje. Tykkään kovasti.


Sitten osuus, jota edellisessä tekstissäni lupailin tietämättä asiasta vielä itsekään.  Kevään retriitissähän kävi niin, että akateemisesti kiinnostuneena ilmoittauduin värttinäkehruukurssille. Olinhan jo vuoden verran seisottanut villatopsia ja värttinää kaapissa. Kurssilla kävi niin, että kehrääminen osoittautui aivan kamalan tuskalliseksi ja hirvittäväksi jutuksi. Kaiken tuskan ja hirvittävyyden huippuna siskon pikkupioneeri tuli minulle lainaan, ja jokin aika sitten se ilmoitti jäävänsä tänne pysyvästi. Hei, olen Anna ja olen koukussa kehräämiseen. Hupsista sentään. Eilen sain valmiiksi ensimmäisen rukkikehruuni (sitä ihan ensimmäistä ei lasketa, eihän?) ja tässä se nyt on. Siskon lohdutukseksi rukin mukaan antama Hilltop cloudin klubikuitu, falklandia. Metrejä noin 260, punninnut en vielä ole. Värin nimi Tulips.

Porkkanasukat

Esittelen valmistuneita juttuja pienellä viiveellä, nämä sukat kun ovat valmistuneet jo tammikuun lopussa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

Minulla on jo hetken aikaa olleet kirjahyllyssä molemmat Cookie A:n sukkakirjat, mutta kumpikin on saanut osakseen pelkkää ihastelua. Onneksi tammikuussa Ravelryn tiukkis-ryhmän haasteena oli neuloa oranssia lankaa. Jotenkin tämä malli tuntui huutavan päästä puikoille yhdessä Hopeasäie Sukan oranssin langan kanssa. Sävyn nimi on muuten Lumiukon nenä, aika osuvaa!

Sukkia oli kiva neuloa, Cookien ohje oli hyvä ja selkeä. Aina välillä tuntui, että mitähän ihmettä tässä ollaan tekemässä, mutta kun noudatin Cookien ohjeita varten saamaani neuvoa "älä ihmettele, tee vain kuten ohjeessa sanotaan" - onnistuin! Ainoa harmistus ovat nuo kuvassain oikean jalan sukassa näkyvät reiät, joita w&t-käännöskohtiin tuli. En tiedä teinkö vasemman jalan sukassa jotain eri tavalla, sillä sinne reikiä ei tullut. Lopputulos on kuitenkin ihana, ja taidanpa neuloa joskus toisetkin Cookien sukat! Mutta mitähän jämänöttösestä tekisi, lankaa kului 80 grammaa, joten taas jäi vähän varastoon.

Seuraavalla kerralla voisin esitellä jotain muuta kuin sukkia. ;)

Eipä tiennyt Piski mikä puun takana on piilossa.

Kyllä täällä elossa ollaan, ja esiteltävääkin olisi.

Warrella virran

ohje: Warrella virran

puikot: 2,5
lanka: Handu perussukkalanka 130g

Lankalakostani huolimatta (tai juuri siksi) annoin itselleni luvan osallistua Villavyyhdin Suureen suomalaiseen neulekerhoon. Eräästä klubilähetyksestä paljastuikin yhden vyyhdin sijaan kaksi vyyhtiä ihanan pinkkiä Ilun sukkalankaa, ja ohjeena upeaakin upeampi Tikrun polvisukkaohje. Nämä pääsivätkin pian puikoille, ja neulominen sujui mukavan nopeasti - aina silloin kun oli aikaa neuloa.

Jossain kohtaa joulukuuta iski pieni puutumus päättymättömiin sukanvarsiin, ja sukat saivatkin makoilla hetken aikaa sohvannurkassa odottamassa. Ilmeisesti kaikki polvisukkani vaativat vähän odottelua?

Lopputulos: nämä sukat ovat i h a n a t.

ja p.s. Villavyyhdillä on alkamassa Suuren suomalaisen sukkakerhon uusi kierros. Minulla valitettavasti lankalakko jatkuu, ja osa edellisistäkin klubilangoista on neulomatta, joten osallistuminen on ... vielä harkinnassa.

Parempi kuin sata jänistä

Joku hyvämuistinen saattaa muistaa, kuinka esittelin pari vuotta sitten raidalliset polvisukat Drops Delightista. Niitä neuloessani ajattelin langan olevan ärsyttävää sukkalankaa, se halkeili ja oli vahvuudeltaan hyvinkin epätasaista. Tosin käyttöä tuntuu kestävän t o d e l l a hyvin!  Joku toinen saattaa muistaa toissavuonna esitellyt raitasukat Novitan Tico ticosta. Niitä oli mukava neuloa, ja lanka on niissäkin kestänyt käyttöä oikeinkin kivasti.


Ongelma näiden kanssa oli se, että lankaa jäi. Nöttöset seikkailivat varastossa, ja päätin sitten yrittää saisiko niistä tehtyä kirjoneulesukat. Polvisukat. Saihan niistä.

Jänikset maailmankartalle (rav link) eli Parempi kuin sata jänistä.
Langat: Novita Tico tico, Drops Delight, Handu handdyed puuvillasukkalanka - yhteiskulutus 135g
puikot: 2,5mm

Aloitin nämä jo kesällä, kuninkuusravireissulla neuloin jommankumman sukan vartta. Innoissani neuloin kantapäätkin, tosin siinä vaiheessa into laantui, ärräpäitä lenteli ja hermot meinasivat mennä. Ei tuo helposti halkeileva ja kierteetön Delight oikein ollut paras mahdollinen lanka harjoitella kirjoneulekantapäätä.

Vaan onnistuivat silti ihan mukavasti, kantapäät siis. Niiden jälkeen nämä saivatkin marinoitua puoli vuotta kaapin ylähyllyllä, kunnes tammikuun alussa kaivoin nämä esiin ja neulaisin nopsasti jalkaterät valmiiksi. Kauhukseni sitten valmistumisen jälkeen huomasin, että sukat ovat erimittaiset! En ymmärrä. Olen neulonut kumpaankin tasan saman verran mallikertaa, enkä huomaa minkään kohdan jääneen välistä. Epäilen, että punasävyisissä sukissa varressa tuo kolmas lanka on neulottu sen verran kireälle, että se ei jotenkin sitten jousta ja anna myöten, että sukanvarsi nousisi yhtä ylhäälle kuin toisen.

Toiseksi kauhukseni huomasin, että lankaa jäi! Eivätkö nuo lopu milloinkaan. Onneksi suunnitelmakin niille on. Nyt langat odottavat pienessä pussissa olohuoneen pöydällä, että saan aloitettua niille oman projektin. Nyt niistä tulee pipo. Ja jos eivät lopu sittenkään? Toivottavasti loppuvat.

Vuoden viimeinen

Viime vuoden puolella löysin kirjaston uutuushyllystä ensimmäisen virkkauskirjan, joka kiinnosti. Patalappuja à la Carte (Jaana Vehkasalo). Ja minähän en siis virkkaa. ;) Kirjassa oli kuitenkin kuvia upeista, osittain tutun näköisistä patalapuista, ja minä, joka en siis virkkaa, päätin tehdä niistä pari joululahjaa. Ensimmäisestä ei tullut otettua kuvaa, mutta tästä seuraavasta kyllä. Annoin äitini valita, minkä patalapun hän haluaisi joululahjaksi. Äiti valitsi Vauhdissa mukana-patalapun, ja kysyi, kuinka tuollaiset raidat oikein virkataan. Minä sanoin, etten tiedä. Enkä tiennytkään, sillä ei-virkkaavana ihmisenä en koskaan ennen ollut kuullutkaan kirjovirkkaamisesta. Vaan otin selvää, ja tälläinen siitä tuli.

Lankana Yarngrimoiren BFL Mitten, sävyissä Under a violet moon ja Ladybird. Virkkuukoukku 4,0 ja langankulutus 25g. Ensimmäiset kerrokset olivat hieman hankalia, mutta kun vauhtiin päästin, niin kyllä sujui!

Ja päätinpä osallistua ravelryn caliin, jossa virkataan kaikki kirjan patalaput. Olen jo hyvällä alulla, kaksi valmiina ja kolmas tekeillä. Yleensähän minun kalisteluni menevät niin, että en ehdi edes aloittaa ennen kuin muut ovat jo valmiita. Ja koska tälläisen haasteen otin vastaan, niin pitihän tuo kirja tilata omaksi. Hupsista sentään. On muuten kiva kirja, suosittelen lämpimästi. Tosin muille ei virkkaaville ihmisille vinkkinä, kannattaa opetella muualta erilaiset silmukat ja muut termit, kirjassa ei erillistä tekniikkaopastusta ole.

p.s. Viime vuoden stashin kohtalo oli kasvaa, mutta vain vaivaisella +343 gramman lisääntymisellä. Ostolakko siis jatkuu, kunnes langat oikeasti mahtuvat niihin kahteen laatikkoon, joihin niiden piti mahtua jo viime vuonna..

Talvikuvia

Blogi on jäänyt hieman unholaan. On niin vaivalloista siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja vielä sitten blogiinkin asti! Puhumattakaan neuleiden kuvaamisen vaikeudesta. Silloin kun niitä neuloa ehtii, ei kuvaamisesta tule mitään. Tässäpä teille siis pari kuvaa helpommin kuvattavista asioista. Melkein jo Isoksi Koiraksi kasvaneesta Esapiskistä ja metsään piiloutuneesta Ponista.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Saa nähdä, millainen bloggaustahti tulee olemaan ensi vuonna.

Toinen haaste

  

Sain Viipiltä haasteen. Tämän tekstin kuvitus onkin sitten Viipin Esapiskistä ottamia kuvia, upeita kaikki. :) Ja ihan näin alkuun voin suositella Viipiä valokuvaajaksi jokaiselle, tällä naisella on silmää ja taitoa!

 

  "Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin kymmeneen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.  Valitse sitten 10 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 10 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän. "

Minä olen niin laiska, etten jaksa haastaa ketään, tai keksiä kysymyksiä. Vastaan siis vain Viipin kysymyksiin.

1. Parasta elämässäsi? Perhe, mies ja eläimet. Olen tyytyväinen elämääni, minulla on ihana mies, ihana perhe, ihania läheisiä.
 2. Kovin "kolhu" mitä oot kokenu? Isän kuolema.
 3. Pahin tapasi? Asioiden vitkuttelu.
 4. Miten tutustuit hevosiin? En edes muista enää. :) Taisin käyttää kaikki liikenevät mahdollisuudet päästä edes silittämään hevosia. Ja jos en päässyt, niin luin kirjoja/lehtiä ja katsoin hevosohjelmia televisiosta.
 5. Jos saisit valita yhden asian millä muuttaisit tätä maailmaa niin mitä tekisit? En tiedä. Tätä pitäisi miettiä hirmuisen kauan, epäkohtia löytyy ihan riittävästi..

  6. Mikä oot ammatiltasi? Agrologi (amk) olen koulutukseltani, tällä hetkellä kunnalla töissä.
 7. Paras muisto lapsuudesta? Voi, niitä on monta. Kaikki se huolettomuus ja juoksentelu pitkin maita ja mantuja. Majat, mielikuvitusleikit ja eläimet.
 8. Paras muisto hevosten kanssa? Joku hienoista hetkistä tuon pikkuhepan kanssa. Laukkasuorat lumisella metsätiellä, kun tuntuu kuin lentäisimme. Ponin hörinä (harvinaista herkkua, herra on kovin hiljainen).
 9. Kerro päivästäsi? Aamulla kello soi noin kello 6, päästän pikkupiskin pihalle ja vien Ponin ulos. Sitten pikaisesti aamupalaa nassuun, vaatteet päälle ja naama ojennukseen ja töihin. Töistä lähden kotiin 15-16 välillä, kotimatkalla yleensä käyn kaupassa/kirjastossa/jne, jos tarvetta on. Kotiin päästyäni ruokaa naamaan. Loppuillan ohjelma onkin vaihteleva, joko jumppaan/lenkille/Ponin kanssa lenkille tai jotain maatilan töitä. Tai jotain. Mitä milloinkin. Nukkumaan yritän mennä viimeistään 22 aikoihin. Paino sanalla yritän..
 10. Missä olet 10 vuoden päästä? Sen kun tietäisi. ;) Toivottavasti olen lypsykarjatilan emäntä.

Tunnustus

Sain tälläisen kivan lappusen Valaan villapaidan Mevrouw Walvisilta. Kiitoksia kovasti! On aina ihanaa kuulla, että joku pitää tästä pienestä ja epäaktiivisesta blogista.

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Ja kenelle tunnustuksen annan? Valaan villapaita olisi ehdottomasti kuulunut listaan mukaan, ihana blogi! :) Mutta tässä omia lemppareitani:

1. Vilriikan töminöötä
2. Lunni leipoo
3. Missä neuloimme kerran
4. Yksiä pieniä kirjoituksia
5. Hertan maailma

p.s. Neulejuttujakin on luvassa ihan pian!

Pikkupiski.

Jostain syystä meillä on leikitty viime aikoina paljon kepeillä. Ja palloilla. Ja vinkuvilla asioilla. Minun puutarhalapiollani. Lypsyräteillä. Muovirasioilla. Likaisilla sukilla. Kissoilla. Puunpalasilla. Kepeillä. Kärpäsillä. Mainitsinko jo kepit?

Uimamaisteri

Rakas vettä pelkäävä hevoseläimeni ui kuin virtahepo. Tai lähinnä kenguru. Suunta oli ylöspäin, ei eteenpäin. Harjoituksia jatketaan, ja muutaman vuoden päästä herra nähtäneen uimahyppykisoissa Suomen edustajana.

Kukkaketolapaset

Kun ensimmäisen kerran näin Innsbruck Mittensien (rav link) ohjeen, tiesin haluavani joskus neuloa ne. Koska aakkoshaaste on edennyt jo I-kirjaimeen, oli hyvä hetki hankkia ohjeen sisältävä Vintage modern knits-kirja. ;) Langaksi valikoitui harmaa Cascade 220, tuo hyväksi ja mukavaksi neulottavaksi havaittu lanka.

Tälläiset niistä sitten tuli. Lapaset olivat todella nopeat neuloa, kun vain aikaa oli. Lapasiin kului 50g lankaa, settiin kuuluvat säärystimet ovat vielä tekemättä.

Kirjominen tuotti hieman haastetta, oli ensimmäinen kerta ikinä, ja vaikeuksia oli mm. kirjan englanninkielisten ohjeiden kanssa opetella pistoja. Onneksi on youtube! En hirveän tyytyväinen ole noiden pistojen onnistumiseen, mutta ehkäpä ne menettelevät ensikertalaiseksi. :) Harjoitukset jatkuvat kun vain saan settiin kuuluvat säärystimet (aloitettua)  valmiiksi.

Kesä-esa

Lauma kasvaa. Vauvalla. Karvaisella vauvalla. Kuukauden päästä meille tulee pieni ystävä, kenties Esa.

Kebabeläimellä on asiasta oma mielipiteensä...

Juhannusmuistelmat

Vaikka juhannus on tänään, sateisena ja viileänä lauantaina pelkkä muisto vain, ajattelin näyttää teille muutaman kuvan juhannuksestani.