lauantai 21. tammikuuta 2012

Pikkusukat



Löysin lankavarastostani lankaa. Kaksi 25 gramman kerää. Mark & Kattens Karusell. 100g/400m. Materiaali: 100% merinovilla Väri: erikoinen. Tietyssä valossa näyttää melkein valkoiselta, toisessa harmaalta ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin väri on violettiin taittava harmaa. Eikä minulla ollut mitään aavistusta miksi olen nämä ostanut? Oletettavasti jotain Tarkoitusta varten, mutta tuo tarkoitus on autuaasti unohtunut aikojen saatossa. Päätin kadottaa ne lankavarastostani pikimmiten, ja selailin ravelryjonoani. Melko pian eteeni sattui Tennari-sukkien ohje (itse ohje löytyy ravelrystä). Valmiita projekteja selattuani totesin näiden vievän juuri sopivasti lankaa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Sukat syntyivät älyttömän nopeasti, kun ei tarvinnut tehdä vartta, ja mallineulekin oli yksinkertainen. Nyt pitää vain odottaa kesää, että voi kulkea tennareissa ulkona. Malli oli sellainen, että taidanpa tehdä itselleni muutaman parin lisää kesäsukkia. ;) Ainoa masentava puoli oli, että kummastakin kerästä jäi pari metriä lankaa käyttämättä. Jämäsukkien lankavarasto kasvaa. Jälleen.


Pikkusukkasten vaikutus myös näkyy: nyt kesken on mallitilkku tunikaa varten ja toisella välilehdellä nettikaupasta teen tilausta toisen puseron lankoja varten. Hups.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Punaista, taas.

Mitä tapahtuu, kun löytää maailman kauneimman huivimallin ja omistaa langan, joka on aivan ihanan väristä? Tulee huivi, josta ei oikein tiedä tykkäisikö vaiko eikö. Winter sparkles shawl (rav link) on ollut ihailulistallani jo kauan. Lisäksi eräästä epäonnisesta paitaprojektista vapautui kauniin punaista 7 veljestä-lankaa. Joten ei muuta kuin puikot heilumaan. Mallineule oli helposti ulkoa opeteltava, joten huivia oli helppo neuloa television ääressä paljoa puikkoihin katsomatta.

Mutta. Puikkovalintani oli väärä. Tylppäkärkisillä puikoilla lankojen pyörittely oli hirveää ja hidasta. Ärsyynnys ei siis kohdistunut lankaan, eikä malliin, vaan puikkoihin. Lopuksi pääteltyäni langan havaitsin, että huivi on aivan liian pieni. Parin päivän ärsyynnyksen jälkeen purin päättelykerroksen ja neuloin kaksi toistoa lisää. Sitten huivi saikin hetken marinoitua pingotusta odottamassa. Ja sen jälkeen kuvausta odottamassa.

 

Irkin #neulonta-kanavalla avauduin aiheesta kuinka saada huivista hyvä kuva, sillä mikään kuva ei tuottanut toivottua lopputulosta. Sain vinkin kääriä huivi Ponin kaulaan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Huomatkaa mallin onnellinen ilme.


Lopultahan siinä kävi aivan kuin irkkiporukka arveli, lopulta saadaan kuva huivia syövästä ponista. Kaikista isoin laaduntarkastaja tässä työssään. En yhtään tykkää noista langankierroista huivin keskellä, niistä tuli aivan epätasaisen kokoisia.


Vaan kuinkas sitten kävikään, kun kiedoin huivin kaulaani? Se oli talviselle kärryajelulle (-10 + pakkasta) aivan sopiva. Kietoutui lämpimästi kaulan ympärille, ja sen sai vedettyä naamalle suojaamaan poskia ja nenää. Lopputulos siis - aivan mukava. Taidan kyllä joskus tehdä toisen. Jostain ihkulangasta. Ihkupuikoilla.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Talvella on tilaa hengittää






Hatuttaa

Eräänä iltana suurin piirtein samaan aikaan minä sanoin miehelle haluaisiksä uuden pipon? ja mies sanoi minulle mä tarttisin uuden pipon. Rikke hat tuntuu olevan tosi suosittu nyt, ja niinpä minäkin tein niitä muodin mukana kaksi. Toisen itselleni ja toisen miehelle. Pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla pariskunnalla olla samanlainen tuulipuku? Tai jotain.

No, kuitenkin. Miehelle tein vähän lyhyemmän ja enemmän pipomaisen, itselleni myssyn. Ja tottahan mun pipossa pitää vähän punaista olla. Lankana siis Cascade 220. Violettia ja punaista. 




p.s. Meillä on likainen peili.

torstai 12. tammikuuta 2012

Onnenpäivä


 Täällä on kaunista. Vihdoinkin on lunta, pakkasta ja lumisia puita. Hyvä mieli tulee heti kun kurkistaa ikkunasta ulos. Hyvä mieli tulee muutenkin. Kurkistin vaa'an lukemaa eilen. Olen nyt laihtunut saman verran kuin mitä minulla on lankaa varastossa. Eli 10kg. Vähän yli. Hyvä alku. Matkaa on vielä runsaasti, mutta matka on yhtä tärkeä kuin määränpää. Toiset epäuskoiset eivät uskoneet matkan kestävän näinkään pitkälle. Minä en usko olevani edes puolivälissä.



 Olen nauttinut lumisista lenkeistä niin itsekseni kuin herra hevosenkin kanssa. Lumiseen maisemaan on paljon mukavempaa lähteä juoksemaan kuin pimeään loskaan. Täyden kuun aikaan ei illalla tarvitse edes otsalamppua, kun on niin valoisaa. Herra hevonenkin on päässyt nauttimaan lumessa kahlaamisesta ja metsäteiden mutkista. Pakkassäässä energiaakin tuntuu löytyvän enemmän kuin yleensä ja olen saanut nähdä komeampia pukkilaukkaloikkia kuin aikoihin. Joulukuusen kuljettaminen paikasta toiseen tuntuu myös olevan herran uusi suosikkiharrastus.

© Miia P.


p.s. Neulonutkin olen.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Talven ensimmäinen pakkaspäivä.






Tänään on ollut talven ensimmäinen oikea ja kunnollinen pakkaspäivä. Kirpeä ja kirkas. Oikein harmitti, kun en saanut sitä kaikkea lumen kauneutta kuvattua niin kuin olisin halunnut. Kuvista ei näy auringonpaiste ja kirkkaus.

Tänään oltiin myös pulkkamäessä. Mäki oli ilmeisesti minulle liian jyrkkä. Ainakin ensimmäisellä laskulla. Alkujärkytyksestä toivuttuani alas tultiin välillä pulkan kanssa, välillä ilman.
© Miia P.