Syötävän hyvää.

Viikonloppuna olen nauttinut herkullisista leipomuksista ja hyvästä kirjasta. Leipominen hellesäässä on kieltämättä melko hikistä ja tuskallista puuhaa, mutta lopputulos oli ihanan herkullista ja raikasta!

 Lähde: www.marthastewart.com

Sitruunakupit

Pohja:

75 g voita

2,4 dl vehnäjauhoja 

1 kananmunan keltuainen

1 tl raastettua sitruunan kuorta

loraus kylmää maitoa 

täyte:

200g tuorejuustoa (Valio Viola)

0,8 dl sokeria

1 muna

3 rkl raastettua sitruunan kuorta

1 rkl sitruunamehua

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Valmista pohja nyppimällä kylmä voi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää loput aineet ja vielä kylmä maito, jos taikina on liian rakeista. Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa kahteentoista osaan. Litistä palat 12-koloisen muffinivuoan koloihin reunoja myöten.
Paista uunissa n. 15 minuutitia. Anna hieman jäähtyä. Valmista jäähtymistä odotellessa täyte sekoittamalla aineksen keskenään. Lusikoi täyte kuppeihin ja paista vielä 10 min. Tarjoillaan jäähtyneinä.

Ohjeen löysin Lunni leipoo-blogista (josta löytyy muuten kaikkea muutakin herkullista ;)). Itse vaihdoin lähinnä tuorejuuston merkkiä, yritän suosia suomalaista. Sitruunamehuakin taisi tulla hieman enemmän kuin 1 ruokalusikallinen. Lopputulos oli uskomattoman herkullinen! Ihanan raikas, juuri sopivaa herkkua kuumiin kesäpäiviin.

Hengenravintona nautin Linda Olssonin kirjaa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, Gummerus 2009). Pääosissa ovat kolmekymppinen Veronika, joka etsii rauhaa pienestä ruotsalaisesta kylästä. Hän muuttaa Astridin, yksinäisen vanhan naisen naapuriin. Kummallakin on menneisyydessään kipeitä muistoja, suuria menetyksiä ja yksinäisyyttä. Naiset ystävystyvät, keskustelevat ja ymmärtävät toisiaan. Kirja on kaunis kertomus kahden päällepäin aivan erilaisen naisen ystävyydestä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa ja tarina kipeän herttainen. Pelkästään kirjan nimi ja kansikuva saivat minut nauttimaan:

Suosittelen myös saman kirjailijan kirjaa Sonaatteja Miriamille. 

Ikuisuudeksi pysäytetty hetki.

lähde: www.kirjaseuranta.fi

Kirjastosta bongasin luettavakseni Ali Shaw'n esikoisteoksen Tyttö joka muuttui lasiksi (Girl with glass feet). Takakansi lupasi aikuisten satua, jossa todellisuus ja fantasia kietoutuvat yhteen tavalla, joka saisi aikaan rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.

Kirjassa pääosissa ovat siis ujo valokuvaaja Midas sekä Ida, jonka jalat muuttuvat lasiksi. Tapahtumat sijoittuvat St. Hauda's Landin saariryhmälle, jossa tapahtuu asioita, joita ei uskoisi todeksi. Soilta löydetään lasiksi muuttuneita ihmisruumiita ja eläin muuttaa kaiken näkemänsä valkoiseksi.

Kirjan juoni lähtee liikkeelle siitä, että Ida palaa takaisin saarelle huomattuaan hänen jalkojensa muuttuvan lasiksi. Hän muistaa kohdanneensa saarella ihmisen, joka oli puhunut asiasta. Ida kohtaa Midaksen ja he ystävystyvät, rakastuvat. Myös heidän vanhempiensa kohtalot ovat kirjassa merkittävässä roolissa - yksi kirjan teemoista tuntuukin olevan ihmisten välinen läheisyys ja se, kuinka tuon läheisyyden estämiseksi ihmiset rakentavat erilaisia suojamuureja.

Pidin kirjasta todella paljon, se veti puoleensa. Kerronta oli kaunista ja kuvailevaa, juuri sellaista mistä pidän. Kirjan todellisuuden ja fantasian sekoittama maailma oli kiinnostava - tavallaan olisin kaivannut syvyyttä kirjan fantasianomaisiin piirteisiin, toisaalta oli hyvä, kun ne vain olivat sen kummemmin selittämättä. Osa kirjan hahmoista jää hieman pinnallisiksi, selittämättömiksi. 

Kirjoja ja remonttia

Day 5 -  a book that reminds you of someone: J.R.R. Tolkien - The war of ring.
Tämän kirjan minulle toi eräs rakas ystäväni Yhdysvalloista. Hän oli siellä vaihtarina ja lupasi tuoda minulle jonkun Tolkienin suomentamattoman kirjan tuliaisina. Eräänä toukokuisena yönä ennen inssiä, olin juuri nukahtanut kun puhelin piippaa. Toisella puolella maailmaa oleva ystäväni sieltä laittoi viestin, että minkä kirjan haluan. Sinä yönä ei sitten sen enempiä nukuttu, kun mieleen muistui tuleva inssi. Tästä kirjasta tulee kyllä tuo ystävä aina mieleen. :)

Kämppä on ihan pian valmis, innoissani odotan, että saadaan kaikki erinäiset työkalut sieltä pois ja kalusteet oikeille paikoilleen! :) Netistä olen jo bongaillut uusia verhoja ja vähän muutakin kivaa - tykkään! Sohvan päälle ajattelin ommella irtopäällisen, sohva itsessään on kulunut ja nuhjuinen, mutta niin mukava ja hyvä istua, etten halua siitä vielä luopua.

Enhän mä mikään hyvä sisustaja ole, eikä rahaakaan ole laittaa hirmuisesti uusiin kalusteisiin, mutta jotain pientä aina. Ikeareissukin on suunnitteilla, kirjahyllyjä olisi mukava omistaa ja ajattelin uusia yöpöydät. Suurimman ärsytyksen ehkä aiheuttaa se, että opiskelijakämppätaustalla ja kahden ihmisen ostoksilla sohvapöydät/työpöydät/nojatuolien puuosat ovat kaikki erisävyisiä, eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Pitäisi kai alkaa miettiä mitä sävyä Ikeasta sitten tuodaan. ;)

Se on A ja se on punainen.

Helteiden takia touhuilut Ponskin kanssa ovat rajoittuneet lähinnä veden kantamiseen, ötökkämyrkyn levittämiseen ja rapsuttamiseen. Ajatuskin lenkille lähdöstä tuo hien pintaan. :) Siispä taas pari kirjajuttua!


Day 2. Your least favorite book. Valitsin tähän Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Yleensä jätän huonot kirjat kesken, ja epäkiinnostavia en edes aloita. Tämän luin kuitenkin kokonaan, osittain kirjan saamien kehujen takia. Halusin siis tietää mistä kirjassa on kyse. Ideahan on se, että suomalainen mies muuttaa Ruotsiin ja yrittää olla enemmän ruotsalainen kuin ruotsalaisetkaan... Minä en ymmärtänyt. En kirjan saamia kehuja, en sen huumoria, en sen ideaa. Koko kirja jäi vähän oudoksi. En vain pitänyt siitä.

Day 3. A book that makes you happy. Tove Jansson - Muumipapan urotyöt. Tämä on herttainen kirja, ja olen aina hyvällä tuulella sitä lukiessani. Kirja on siis kertomus Muumipapan nuoruusvuosista, ja sen kuvituskin on niin herttainen, että ei voi olla hymyilemättä.

Day 4. A book that makes you sad. John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa. Oikeastaan, en kerro juonesta paljoakaan. Paitsi että se kertoo pienestä pojasta toisen maailmansodan aikaan. Suosittelen. Se on hyvä, ja se on hirveä. Karmiva. Varsinkin sen jälkeen, kun viime kesänä kävin Auschwitzin keskitysleirillä, ovat tälläiset kirjat vaikuttaneet elävämmin, kun näkee ne paikat silmiensä edessä...

P.S Lisäsin tuollaiset tykkäily-namiskat, painelkaa niitä. ;)

There was much talk and excitement in Hobbiton

Aloitin facebookissa 30 Day Challengen aiheesta kirjat. Facessa tulee varmaan lähinnä julkaistua päivän teema ja kirjavalintani, joten ajattelin, että voisin täällä hieman syventää valintojani ja perustella niitä. Kirjat ovat minulle melko rakas aihe, opin lukemaan nuorena ja kannoin kirjastosta laatikkokaupalla kirjoja kotiin. Lukuvauhti oli sitä luokkaa, että päivässä saatoin lukea useammankin Neiti Etsivä-kirjan.

Day 1 - your favourite book. Tämä on helppo, tekisi mieli huutaa kuin Seppo Hovi aikoinaan tiedetään, tiedetään, tiedetään! Kyseessähän on siis J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogia. Taisin lukea tuon trilogian hieman ennen ensimmäisen elokuvan ilmestymistä ja rakastuin välittömästi. Vaikka kaikki eivät ko. kirjasta tykkää (raskassoutuiseksikin väittävät ;)), niin minä olin aivan myyty. Mieletön tarina, uskomattoman hieno fantasiamaailma, hienoja erilaisia henkilöhahmoja - ja kaikki se työ, mitä sen eteen on nähty. Luettuani TSH:n luin kaikki muutkin Tolkienin suomennetut kirjat ja rakastuin myös elokuviin. Vaikka ne ovatkin hieman erilaiset kuin kirja, niin silti. Jos mikään muu ei ole hyvää, niin maisemat. ;) Ja silmänruoka, ekan leffan aikaan taisin vielä ihastella Elijah Woodin silmiä, sittemmin viisastuin ja siirryin Viggo Mortensenin faniklubiin. Myöhemmin olen vielä lukenut TSH:n useita kertoja uudestaan, niin suomeksi kuin englanniksin, ja hyllystä löytyy myös muutamia suomentamattomia teoksia. Pari vuotta sitten olin myös kuuntelemassa elokuvamusiikkia Tampereella sinfoniaorkesterin soittamatta, se oli hieno kokemus. :)

lähde: http://koti.mbnet.fi/kxkukko/classic/kkclas24.htm