Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

 Rubiini

Ohje: Timantti-huivi 
Lanka: Novita Nalle, 175g
Puikot: 3,5mm

Villapallo etsi huivilleen testineulojia elokuussa, ja minähän olin heti vapaaehtoinen.  Ohje oli selkeä ja mallikerta jäi helposti päähän, hyvää neulottavaa siis esim. televisiota katsellessa, autossa/junassa istuttaessa tms. Huivin neulominen tosin oli syyskuun tapahtumista johtuen hieman katkonaista, mutta lokakuun alussa sain kauniin huivin valmiiksi ja pääteltyä. Nyt auringonpaisteisena syyspäivänä oli kaunis sää kuvata huivia pihalla. Tykkään valmiista huivista todella paljon. En tosin osaa ollenkaan päättää, jääkö se itselleni vai meneekö joululahjalaatikkoon. Olen nimittäin kuullut kauniita kommentteja huivista - ja mikäs sen parempaa kuin lahjoa ihmisiä asioilla, joista tietää heidän pitävän? Tuossa ylemmässä vasemmanpuoleisessa kuvassa langan väri on ehkä eniten kohdallaan.

Blue Azure
Ohje: Azure socks 
Lanka: Novita Nalle Aloe vera, 100g
Puikot: 2,5mm

Ravelryn Kahelit-ryhmässä keksittiin aloittaa Aakkoshaaste, ideana neuloa jokaisella aakkosella alkava ohje, oikeassa järjestyksessä. Tai takaperin. Kirjain per kuukausi. Tai nopeammin. Tai hitaammin. Ihanan kahelin säännöttömästi kuitenkin.

Minä otin lisähaasteeksi neuloa jo valmiina odottavia ohjeita, ja jo valmiina varastossa odottavista langoista. Yhdistelmäksi ensimmäiselle kuukaudelle päätyivät siis Nalle ja Azure socks.

Malli oli mukava. Selkeästi kirjoitettu ja helppo, tätäkin neuloi luennolla aivan mainiosti ilman ohjeen tuijottamista. Lankavalinta taas... Ei hyvä. Lanka halkeili, nukkaantui ja tippui liukkaana puikoilta aivan liian helposti. Lopputuloksena sukat, jotka näyttävät jo hetken aikaa pidetyiltä, vaikka ovat suoraan puikoilta tiputetut. Kotisukat siis. Mukavat jalassa, istuvat hyvin. Ulkonäkö ei vain ole aivan priimaa.

Syökää kanaa!

Pari reseptiä. Ilman kuvia. Älkää pelätkö, minä en aio ottaa ruokakuvia. En osaa laittaa kaunista ruokaa. Osaan ehkä laittaa hyvää, syötävää ruokaa. Mutta en esteettisesti kaunista ruokaa.

Meillä syötiin pestobroileria. Ohje on hyvin yksinkertainen:

-broilerinfileitä
-pestoa
-aurinkokuivattuja tomaatteja
-oliiviöljyä

Leikkaa broilerinfileisiin tasku, ja täytä tasku pestolla (itse laitoin reilun teelusikallisen) sekä pilkotulla aurinkokuivatulla tomaatilla (suurinpiirtein yksi tomaatti per filee). Asettele fileet voideltuun uunivuokaan, pirskota päälle oliiviöljyä (varo lorauttamasta liikaa) ja paista uunissa 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Tämän seurana meillä syötiin pastaa maailman parhaalla juustokastikeella, jonka ohjeen sain neulojaystävältä.

Sulata 50g voita ja kaada sekaan n.2dl kermaa. Sekaan vielä puolikas purkki tuorejuustoa. Maustetaan maun mukaan (suolaa, pippuria, basilikaa). Itse käytin Valion Kolmen juuston kermaa, joka toi mukavasti makua, joten en sen kummemmin maustanut.

Mihin tämä tie vie?

Tuntuupa oudolta klikata nappia "uusi teksti". Mutta inspiraatiota alkaa taas olla. Leipoa, neuloa, lukea. Onko tämä sitten sitä kotoilua? En edelleenkään aio kategoiroida blogiani neule-, kirja- tai ruoka-, tai hevosblogiksi, asiaa tuskin riittäisi jokaiseen. Kirjoitan siitä mistä hyvältä tuntuu, sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Paljon on tapahtunut, syksy toi tullessaan murheita, mutta onneksi ilonaiheitakin on. Pimeät illat ovat tuoneet tullessaan kynttilöitä, juoksulenkkejä ja mikä parasta, uutta elämää lankakoriin. Tälläkin hetkellä ovat kolmet sukat kesken - kaikista muista neuleista puhumattakaan.

Jokaisen neulojan paras ystävä, kissa on myös löytänyt tiensä sohvallemme. Vanhat tutut blogikissat ovat vaihtumassa uusiin. Ystäväni Laaduntarkkailija nauttii myös hyvistä juustoista ja sohvannurkassa nukkumisesta. Laaduntarkkailijan kaveriksi on kasvamassa myös pitkäaikainen haaveeni, keltainen kollipoika, tuttavallisemmin Nasu. Tallissa vanha tuttu blogiheppa Karvaturpa kasvattaa jälleen maailman paksuinta talviturkkia. Elämä siis jatkuu, murheista huolimatta.

 Hän on Nasu. Pieni ja suloinen kissanpoika. Nimensä saattaa johtua siitä, että Nasu vinkuu kuin pieni porsas.










Laaduntarkkailija työssään, sohvan pehmeyden testaus osa 4276 käynnissä.

Syötävän hyvää.

Viikonloppuna olen nauttinut herkullisista leipomuksista ja hyvästä kirjasta. Leipominen hellesäässä on kieltämättä melko hikistä ja tuskallista puuhaa, mutta lopputulos oli ihanan herkullista ja raikasta!

 Lähde: www.marthastewart.com

Sitruunakupit

Pohja:

75 g voita

2,4 dl vehnäjauhoja 

1 kananmunan keltuainen

1 tl raastettua sitruunan kuorta

loraus kylmää maitoa 

täyte:

200g tuorejuustoa (Valio Viola)

0,8 dl sokeria

1 muna

3 rkl raastettua sitruunan kuorta

1 rkl sitruunamehua

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Valmista pohja nyppimällä kylmä voi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää loput aineet ja vielä kylmä maito, jos taikina on liian rakeista. Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa kahteentoista osaan. Litistä palat 12-koloisen muffinivuoan koloihin reunoja myöten.
Paista uunissa n. 15 minuutitia. Anna hieman jäähtyä. Valmista jäähtymistä odotellessa täyte sekoittamalla aineksen keskenään. Lusikoi täyte kuppeihin ja paista vielä 10 min. Tarjoillaan jäähtyneinä.

Ohjeen löysin Lunni leipoo-blogista (josta löytyy muuten kaikkea muutakin herkullista ;)). Itse vaihdoin lähinnä tuorejuuston merkkiä, yritän suosia suomalaista. Sitruunamehuakin taisi tulla hieman enemmän kuin 1 ruokalusikallinen. Lopputulos oli uskomattoman herkullinen! Ihanan raikas, juuri sopivaa herkkua kuumiin kesäpäiviin.

Hengenravintona nautin Linda Olssonin kirjaa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, Gummerus 2009). Pääosissa ovat kolmekymppinen Veronika, joka etsii rauhaa pienestä ruotsalaisesta kylästä. Hän muuttaa Astridin, yksinäisen vanhan naisen naapuriin. Kummallakin on menneisyydessään kipeitä muistoja, suuria menetyksiä ja yksinäisyyttä. Naiset ystävystyvät, keskustelevat ja ymmärtävät toisiaan. Kirja on kaunis kertomus kahden päällepäin aivan erilaisen naisen ystävyydestä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa ja tarina kipeän herttainen. Pelkästään kirjan nimi ja kansikuva saivat minut nauttimaan:

Suosittelen myös saman kirjailijan kirjaa Sonaatteja Miriamille. 

Ikuisuudeksi pysäytetty hetki.

lähde: www.kirjaseuranta.fi

Kirjastosta bongasin luettavakseni Ali Shaw'n esikoisteoksen Tyttö joka muuttui lasiksi (Girl with glass feet). Takakansi lupasi aikuisten satua, jossa todellisuus ja fantasia kietoutuvat yhteen tavalla, joka saisi aikaan rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.

Kirjassa pääosissa ovat siis ujo valokuvaaja Midas sekä Ida, jonka jalat muuttuvat lasiksi. Tapahtumat sijoittuvat St. Hauda's Landin saariryhmälle, jossa tapahtuu asioita, joita ei uskoisi todeksi. Soilta löydetään lasiksi muuttuneita ihmisruumiita ja eläin muuttaa kaiken näkemänsä valkoiseksi.

Kirjan juoni lähtee liikkeelle siitä, että Ida palaa takaisin saarelle huomattuaan hänen jalkojensa muuttuvan lasiksi. Hän muistaa kohdanneensa saarella ihmisen, joka oli puhunut asiasta. Ida kohtaa Midaksen ja he ystävystyvät, rakastuvat. Myös heidän vanhempiensa kohtalot ovat kirjassa merkittävässä roolissa - yksi kirjan teemoista tuntuukin olevan ihmisten välinen läheisyys ja se, kuinka tuon läheisyyden estämiseksi ihmiset rakentavat erilaisia suojamuureja.

Pidin kirjasta todella paljon, se veti puoleensa. Kerronta oli kaunista ja kuvailevaa, juuri sellaista mistä pidän. Kirjan todellisuuden ja fantasian sekoittama maailma oli kiinnostava - tavallaan olisin kaivannut syvyyttä kirjan fantasianomaisiin piirteisiin, toisaalta oli hyvä, kun ne vain olivat sen kummemmin selittämättä. Osa kirjan hahmoista jää hieman pinnallisiksi, selittämättömiksi. 

Oo iloinen ettei sada loskaa naamaan

Vaikka sää onkin hieman kurja ja kolea, niin tämä biisi tuo kaikki hauskat muistot ja kesäfiiliksen pintaan. :) Mikä onkaan hauskempaa huonolla säällä kuin luukuttaa kaikkia hyvän fiiliksen biisejä, pian paistaa taas aurinko! Jos joku haluaa jakaa hyviä kesäfiiliksen tuovia biisejä (uusia tai vanhoja, hittejä tai tuntemattomampia), niin kommenttiboksissa on sana vapaa ;)

Oma juhannus sujuu rauhallisesti, tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää uudessa kodissa paikkojaan. Nautin joka hetkestä, siitä kuinka nurkka nurkalta kämppä alkaa näyttää ja tuntua kodilta. Pari yötä siellä ollaan jo nukuttu ja pian voidaan asua siellä jo aivan kokonaan - i-h-a-n-a-a! Juhannuksen kunniaksi toki grillaillaan ja herkutellaan kavereiden kanssa, en aio pysytellä salaattilinjalla, mutta en myöskään mässätä tuhottomasti. Sunnuntaina tietysti juhannusraveihin!

Ponikin sai juhannukseksi uudet menomonot alle, kyllä nyt kelpaa taas. :)

Kirjoja ja remonttia

Day 5 -  a book that reminds you of someone: J.R.R. Tolkien - The war of ring.
Tämän kirjan minulle toi eräs rakas ystäväni Yhdysvalloista. Hän oli siellä vaihtarina ja lupasi tuoda minulle jonkun Tolkienin suomentamattoman kirjan tuliaisina. Eräänä toukokuisena yönä ennen inssiä, olin juuri nukahtanut kun puhelin piippaa. Toisella puolella maailmaa oleva ystäväni sieltä laittoi viestin, että minkä kirjan haluan. Sinä yönä ei sitten sen enempiä nukuttu, kun mieleen muistui tuleva inssi. Tästä kirjasta tulee kyllä tuo ystävä aina mieleen. :)

Kämppä on ihan pian valmis, innoissani odotan, että saadaan kaikki erinäiset työkalut sieltä pois ja kalusteet oikeille paikoilleen! :) Netistä olen jo bongaillut uusia verhoja ja vähän muutakin kivaa - tykkään! Sohvan päälle ajattelin ommella irtopäällisen, sohva itsessään on kulunut ja nuhjuinen, mutta niin mukava ja hyvä istua, etten halua siitä vielä luopua.

Enhän mä mikään hyvä sisustaja ole, eikä rahaakaan ole laittaa hirmuisesti uusiin kalusteisiin, mutta jotain pientä aina. Ikeareissukin on suunnitteilla, kirjahyllyjä olisi mukava omistaa ja ajattelin uusia yöpöydät. Suurimman ärsytyksen ehkä aiheuttaa se, että opiskelijakämppätaustalla ja kahden ihmisen ostoksilla sohvapöydät/työpöydät/nojatuolien puuosat ovat kaikki erisävyisiä, eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Pitäisi kai alkaa miettiä mitä sävyä Ikeasta sitten tuodaan. ;)