sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Mihin tämä tie vie?

Tuntuupa oudolta klikata nappia "uusi teksti". Mutta inspiraatiota alkaa taas olla. Leipoa, neuloa, lukea. Onko tämä sitten sitä kotoilua? En edelleenkään aio kategoiroida blogiani neule-, kirja- tai ruoka-, tai hevosblogiksi, asiaa tuskin riittäisi jokaiseen. Kirjoitan siitä mistä hyvältä tuntuu, sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Paljon on tapahtunut, syksy toi tullessaan murheita, mutta onneksi ilonaiheitakin on. Pimeät illat ovat tuoneet tullessaan kynttilöitä, juoksulenkkejä ja mikä parasta, uutta elämää lankakoriin. Tälläkin hetkellä ovat kolmet sukat kesken - kaikista muista neuleista puhumattakaan.

Jokaisen neulojan paras ystävä, kissa on myös löytänyt tiensä sohvallemme. Vanhat tutut blogikissat ovat vaihtumassa uusiin. Ystäväni Laaduntarkkailija nauttii myös hyvistä juustoista ja sohvannurkassa nukkumisesta. Laaduntarkkailijan kaveriksi on kasvamassa myös pitkäaikainen haaveeni, keltainen kollipoika, tuttavallisemmin Nasu. Tallissa vanha tuttu blogiheppa Karvaturpa kasvattaa jälleen maailman paksuinta talviturkkia. Elämä siis jatkuu, murheista huolimatta.


 Hän on Nasu. Pieni ja suloinen kissanpoika. Nimensä saattaa johtua siitä, että Nasu vinkuu kuin pieni porsas.










Laaduntarkkailija työssään, sohvan pehmeyden testaus osa 4276 käynnissä.

Ei kommentteja: