sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Raitoja


Viime aikoina tuli neulottua paljon raitoja. Ihastuin Veera Välimäen Happy street-huiviin heti kun sen ohje julkaistiin. Toukokuun alussa vierailin Helsingissä juoksureissulla ja vierailin ihanassa Villavyyhdissä, josta valikoinkin langat tätä varten. Kolme eri väriä Hopasäie basicia. Tosin kuva on huono, eivätkä siniset oikein erotu toisistaan kunnolla. :/ Lankaa tähän kului n. 230 grammaa, ja huivi oli kivaa ja helppoa neulottavaa. Tosin langanpäitä tästä tuli aivan liian suuri määrä. ;) Mutta neulomisen jälkeen huivi on saanut viettää aikaansa nojatuolin nurkassa, sillä siinä on yksi ongelma:


Se on pitkä. Todella pitkä. En ole millään lailla sitä pingottanut, mutta huivilla on mittaa kolmisen metriä, ja korkeutta siihen nähden vähän. Se on vähän kuin hieman levahtanut pitkä kaulaliina. En oikein tiedä kuinka sitä käyttäisi, kerran jo kääräisin sen pääni ympäri turbaaniksi. Jostain syystä miestä huvitti. Ehkäpä sopeudun kuitenkin pikkuhiljaa ja syksymmällä siihen on varmaan kiva kääriytyä.

Nyt käsityöelämä täyttyy Celestariumin viimeisistä(?) kerroksista ja tour de fleecestä. Otin tavoitteekseni kehrätä joka päivä edes vähän, joten ehkäpä piankin pääsen esittelemään teille jotain.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kesäkehruut!

Aivan hävettää katsoa ravelrystä valmistuneita projekteja ja verrata listaa niihin, jotka olen täällä esitellyt. Porkkanasukkien jälkeen on valmistunut muutama pipo, Nuvem, useammat sukat ja vähän muutakin. Mutta esitelläänpä nyt ne tuoreimmat tuotokset alta pois. Ensinnäkin tässä taannoin neuloin itselleni kesäsukat.


Ohje on Harpa socks, ja lankana käytin Handun perussukkalankaa, joka on tuttua jo aiemmasta neulekerhoneuleesta, polvisukista. Lankaa jäi silloin 200 grammasta 60grammaa, ja nämä söivät 40g lankaa 2,5 puikoilla. Kiva ja nopea piku projekti, mukava lanka ja helposti muistettava ohje. Tykkään kovasti.


Sitten osuus, jota edellisessä tekstissäni lupailin tietämättä asiasta vielä itsekään.  Kevään retriitissähän kävi niin, että akateemisesti kiinnostuneena ilmoittauduin värttinäkehruukurssille. Olinhan jo vuoden verran seisottanut villatopsia ja värttinää kaapissa. Kurssilla kävi niin, että kehrääminen osoittautui aivan kamalan tuskalliseksi ja hirvittäväksi jutuksi. Kaiken tuskan ja hirvittävyyden huippuna siskon pikkupioneeri tuli minulle lainaan, ja jokin aika sitten se ilmoitti jäävänsä tänne pysyvästi. Hei, olen Anna ja olen koukussa kehräämiseen. Hupsista sentään. Eilen sain valmiiksi ensimmäisen rukkikehruuni (sitä ihan ensimmäistä ei lasketa, eihän?) ja tässä se nyt on. Siskon lohdutukseksi rukin mukaan antama Hilltop cloudin klubikuitu, falklandia. Metrejä noin 260, punninnut en vielä ole. Värin nimi Tulips.