perjantai 25. tammikuuta 2013

Parempi kuin sata jänistä

Joku hyvämuistinen saattaa muistaa, kuinka esittelin pari vuotta sitten raidalliset polvisukat Drops Delightista. Niitä neuloessani ajattelin langan olevan ärsyttävää sukkalankaa, se halkeili ja oli vahvuudeltaan hyvinkin epätasaista. Tosin käyttöä tuntuu kestävän t o d e l l a hyvin!  Joku toinen saattaa muistaa toissavuonna esitellyt raitasukat Novitan Tico ticosta. Niitä oli mukava neuloa, ja lanka on niissäkin kestänyt käyttöä oikeinkin kivasti.


Ongelma näiden kanssa oli se, että lankaa jäi. Nöttöset seikkailivat varastossa, ja päätin sitten yrittää saisiko niistä tehtyä kirjoneulesukat. Polvisukat. Saihan niistä.



Jänikset maailmankartalle (rav link) eli Parempi kuin sata jänistä.
Langat: Novita Tico tico, Drops Delight, Handu handdyed puuvillasukkalanka - yhteiskulutus 135g
puikot: 2,5mm

Aloitin nämä jo kesällä, kuninkuusravireissulla neuloin jommankumman sukan vartta. Innoissani neuloin kantapäätkin, tosin siinä vaiheessa into laantui, ärräpäitä lenteli ja hermot meinasivat mennä. Ei tuo helposti halkeileva ja kierteetön Delight oikein ollut paras mahdollinen lanka harjoitella kirjoneulekantapäätä.



Vaan onnistuivat silti ihan mukavasti, kantapäät siis. Niiden jälkeen nämä saivatkin marinoitua puoli vuotta kaapin ylähyllyllä, kunnes tammikuun alussa kaivoin nämä esiin ja neulaisin nopsasti jalkaterät valmiiksi. Kauhukseni sitten valmistumisen jälkeen huomasin, että sukat ovat erimittaiset! En ymmärrä. Olen neulonut kumpaankin tasan saman verran mallikertaa, enkä huomaa minkään kohdan jääneen välistä. Epäilen, että punasävyisissä sukissa varressa tuo kolmas lanka on neulottu sen verran kireälle, että se ei jotenkin sitten jousta ja anna myöten, että sukanvarsi nousisi yhtä ylhäälle kuin toisen.

Toiseksi kauhukseni huomasin, että lankaa jäi! Eivätkö nuo lopu milloinkaan. Onneksi suunnitelmakin niille on. Nyt langat odottavat pienessä pussissa olohuoneen pöydällä, että saan aloitettua niille oman projektin. Nyt niistä tulee pipo. Ja jos eivät lopu sittenkään? Toivottavasti loppuvat.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuoden viimeinen

Viime vuoden puolella löysin kirjaston uutuushyllystä ensimmäisen virkkauskirjan, joka kiinnosti. Patalappuja à la Carte (Jaana Vehkasalo). Ja minähän en siis virkkaa. ;) Kirjassa oli kuitenkin kuvia upeista, osittain tutun näköisistä patalapuista, ja minä, joka en siis virkkaa, päätin tehdä niistä pari joululahjaa. Ensimmäisestä ei tullut otettua kuvaa, mutta tästä seuraavasta kyllä. Annoin äitini valita, minkä patalapun hän haluaisi joululahjaksi. Äiti valitsi Vauhdissa mukana-patalapun, ja kysyi, kuinka tuollaiset raidat oikein virkataan. Minä sanoin, etten tiedä. Enkä tiennytkään, sillä ei-virkkaavana ihmisenä en koskaan ennen ollut kuullutkaan kirjovirkkaamisesta. Vaan otin selvää, ja tälläinen siitä tuli.





Lankana Yarngrimoiren BFL Mitten, sävyissä Under a violet moon ja Ladybird. Virkkuukoukku 4,0 ja langankulutus 25g. Ensimmäiset kerrokset olivat hieman hankalia, mutta kun vauhtiin päästin, niin kyllä sujui!

Ja päätinpä osallistua ravelryn caliin, jossa virkataan kaikki kirjan patalaput. Olen jo hyvällä alulla, kaksi valmiina ja kolmas tekeillä. Yleensähän minun kalisteluni menevät niin, että en ehdi edes aloittaa ennen kuin muut ovat jo valmiita. Ja koska tälläisen haasteen otin vastaan, niin pitihän tuo kirja tilata omaksi. Hupsista sentään. On muuten kiva kirja, suosittelen lämpimästi. Tosin muille ei virkkaaville ihmisille vinkkinä, kannattaa opetella muualta erilaiset silmukat ja muut termit, kirjassa ei erillistä tekniikkaopastusta ole.




p.s. Viime vuoden stashin kohtalo oli kasvaa, mutta vain vaivaisella +343 gramman lisääntymisellä. Ostolakko siis jatkuu, kunnes langat oikeasti mahtuvat niihin kahteen laatikkoon, joihin niiden piti mahtua jo viime vuonna..