sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Talvikuvia


Blogi on jäänyt hieman unholaan. On niin vaivalloista siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja vielä sitten blogiinkin asti! Puhumattakaan neuleiden kuvaamisen vaikeudesta. Silloin kun niitä neuloa ehtii, ei kuvaamisesta tule mitään. Tässäpä teille siis pari kuvaa helpommin kuvattavista asioista. Melkein jo Isoksi Koiraksi kasvaneesta Esapiskistä ja metsään piiloutuneesta Ponista.









Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Saa nähdä, millainen bloggaustahti tulee olemaan ensi vuonna.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Toinen haaste

  
Sain Viipiltä haasteen. Tämän tekstin kuvitus onkin sitten Viipin Esapiskistä ottamia kuvia, upeita kaikki. :) Ja ihan näin alkuun voin suositella Viipiä valokuvaajaksi jokaiselle, tällä naisella on silmää ja taitoa!
 


  "Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata niihin kymmeneen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.  Valitse sitten 10 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 10 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän. "

Minä olen niin laiska, etten jaksa haastaa ketään, tai keksiä kysymyksiä. Vastaan siis vain Viipin kysymyksiin.
1. Parasta elämässäsi? Perhe, mies ja eläimet. Olen tyytyväinen elämääni, minulla on ihana mies, ihana perhe, ihania läheisiä.
 2. Kovin "kolhu" mitä oot kokenu? Isän kuolema.
 3. Pahin tapasi? Asioiden vitkuttelu.
 4. Miten tutustuit hevosiin? En edes muista enää. :) Taisin käyttää kaikki liikenevät mahdollisuudet päästä edes silittämään hevosia. Ja jos en päässyt, niin luin kirjoja/lehtiä ja katsoin hevosohjelmia televisiosta.
 5. Jos saisit valita yhden asian millä muuttaisit tätä maailmaa niin mitä tekisit? En tiedä. Tätä pitäisi miettiä hirmuisen kauan, epäkohtia löytyy ihan riittävästi..


  6. Mikä oot ammatiltasi? Agrologi (amk) olen koulutukseltani, tällä hetkellä kunnalla töissä.
 7. Paras muisto lapsuudesta? Voi, niitä on monta. Kaikki se huolettomuus ja juoksentelu pitkin maita ja mantuja. Majat, mielikuvitusleikit ja eläimet.
 8. Paras muisto hevosten kanssa? Joku hienoista hetkistä tuon pikkuhepan kanssa. Laukkasuorat lumisella metsätiellä, kun tuntuu kuin lentäisimme. Ponin hörinä (harvinaista herkkua, herra on kovin hiljainen).
 9. Kerro päivästäsi? Aamulla kello soi noin kello 6, päästän pikkupiskin pihalle ja vien Ponin ulos. Sitten pikaisesti aamupalaa nassuun, vaatteet päälle ja naama ojennukseen ja töihin. Töistä lähden kotiin 15-16 välillä, kotimatkalla yleensä käyn kaupassa/kirjastossa/jne, jos tarvetta on. Kotiin päästyäni ruokaa naamaan. Loppuillan ohjelma onkin vaihteleva, joko jumppaan/lenkille/Ponin kanssa lenkille tai jotain maatilan töitä. Tai jotain. Mitä milloinkin. Nukkumaan yritän mennä viimeistään 22 aikoihin. Paino sanalla yritän..
 10. Missä olet 10 vuoden päästä? Sen kun tietäisi. ;) Toivottavasti olen lypsykarjatilan emäntä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tunnustus

Sain tälläisen kivan lappusen Valaan villapaidan Mevrouw Walvisilta. Kiitoksia kovasti! On aina ihanaa kuulla, että joku pitää tästä pienestä ja epäaktiivisesta blogista.

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Ja kenelle tunnustuksen annan? Valaan villapaita olisi ehdottomasti kuulunut listaan mukaan, ihana blogi! :) Mutta tässä omia lemppareitani:

1. Vilriikan töminöötä
2. Lunni leipoo
3. Missä neuloimme kerran
4. Yksiä pieniä kirjoituksia
5. Hertan maailma

p.s. Neulejuttujakin on luvassa ihan pian!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pikkupiski.






Jostain syystä meillä on leikitty viime aikoina paljon kepeillä. Ja palloilla. Ja vinkuvilla asioilla. Minun puutarhalapiollani. Lypsyräteillä. Muovirasioilla. Likaisilla sukilla. Kissoilla. Puunpalasilla. Kepeillä. Kärpäsillä. Mainitsinko jo kepit?

torstai 19. heinäkuuta 2012

Uimamaisteri




Rakas vettä pelkäävä hevoseläimeni ui kuin virtahepo. Tai lähinnä kenguru. Suunta oli ylöspäin, ei eteenpäin. Harjoituksia jatketaan, ja muutaman vuoden päästä herra nähtäneen uimahyppykisoissa Suomen edustajana.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kukkaketolapaset

Kun ensimmäisen kerran näin Innsbruck Mittensien (rav link) ohjeen, tiesin haluavani joskus neuloa ne. Koska aakkoshaaste on edennyt jo I-kirjaimeen, oli hyvä hetki hankkia ohjeen sisältävä Vintage modern knits-kirja. ;) Langaksi valikoitui harmaa Cascade 220, tuo hyväksi ja mukavaksi neulottavaksi havaittu lanka.


Tälläiset niistä sitten tuli. Lapaset olivat todella nopeat neuloa, kun vain aikaa oli. Lapasiin kului 50g lankaa, settiin kuuluvat säärystimet ovat vielä tekemättä.


Kirjominen tuotti hieman haastetta, oli ensimmäinen kerta ikinä, ja vaikeuksia oli mm. kirjan englanninkielisten ohjeiden kanssa opetella pistoja. Onneksi on youtube! En hirveän tyytyväinen ole noiden pistojen onnistumiseen, mutta ehkäpä ne menettelevät ensikertalaiseksi. :) Harjoitukset jatkuvat kun vain saan settiin kuuluvat säärystimet (aloitettua)  valmiiksi.



maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kesä-esa

Lauma kasvaa. Vauvalla. Karvaisella vauvalla. Kuukauden päästä meille tulee pieni ystävä, kenties Esa.





Kebabeläimellä on asiasta oma mielipiteensä...




lauantai 30. kesäkuuta 2012

Juhannusmuistelmat

Vaikka juhannus on tänään, sateisena ja viileänä lauantaina pelkkä muisto vain, ajattelin näyttää teille muutaman kuvan juhannuksestani.













keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Älä pelkää maailmaa

 Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Tässä on nyt se lanka, jonka purkaminen ei haitannut yhtään. Kauan sitten Asarumilta ostettu hänen värjäämänsä Yarngrimoire Yarnsin Silky Merino, värissä Neiti Kevät. Kauan vyyhti marinoitui varastossa, aina välillä sitä hipelöin kuiskien sille sen olevan my prescious...my prescious.. Kevättalvella tajusin, että se haluaa olla Annis. Ja Annis siitä oli tuleva.



Puikoilla 5,0 neuloin menemään. Ohje oli helppo, reunapitsi nätti ja yksinkertainen. Lyhennetyt kerrokset vieläkin helpommat. Huivi valmistuikin nopeasti, viikossa! Kun päättelin langanpäät, ajattelin, että kylläpä huivista tuli pieni ja lankaa kului vähän (76g). Henkisesti valmistauduin purkamaan koko tekeleen ja tekemään siitä vähän isomman. Vaan kuinkas kävikään kun pingotin huivin?



Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.



Melkein loppui tila sängyltä pingottaa huivia. Huivi on ohut, mutta pituutta sillä riittää. Ainoa harmistus on sileän reunan rullaaminen, mutta ei senkään niin väliksi. Lanka on niin kaunista ja huivin malli hurmaava, että tuollainen pieni harmi unohtuu hetkessä.

Ainoastaan toivoisin, että joskus saisin jonkun kuvaamaan minua ja neuleitani. Tätäkin huivia varten olisi ollut ihanaa kietoa se ympärilleni ja ottaa kuvia. Friikakin on esittelemättä, kun tarvitsisin jonkun ottamaan kuvia. Miehellä ei riitä mielenkiinto. Pitäisi kai ostaa kameraan jalusta ja kaukosäädin ja opetella niiden kanssa ottamaan kuvia.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tää on todellisuus

Aina ei voi innostua. Tai onnistua. Oli lankaa, josta halusin tehdä sukat (Teetee Pallas). Oli ohje, joka näytti kivalta (Go with the flow-sukat). Oli aikaa. Niinpä aloitin, ja neuloin menemään. Huomatakseni, että sukat ovat aika piukat, mutta jalkaan menevät. Kyllähän ne venyvät käytössä. Ensimmäisen kantapään jälkeen huomasin, että taas unohtui varresta resori. Hupsista. Kärkeä tehdessäni huomasin, että siksakkuvioni meni vähän kuinka sattuu. Ei huvita purkaa, antaa mennä näin. Ja sitten toinen sukka. Jo tökki. Lanka halkeili helposti ja usein huomasin neuloneeni vain yhteen säikeeseen. Kantapään silmukat poimin rumasti. Ja taas mentiin siksakkia kuinka sattuu. Eikä kuvistakaan tullut kivoja. Ja lankaakin jäi vähän turhan paljon.



Hassua. Sukat ovat ihan nätit, kivat. Mutta silti niistä ei jäänyt mitään ihkuneulekokemusta. No, ehkäpä tälläisia perusneuleitakin tarvitaan, että toiset projektit tuntuisivat vielä ihanammilta.. Kuten se, joka nyt on puikoilla. Jota varten loin 350+ silmukkaa ihan vain purkaakseni ja luodakseni ne uudestaan. Eikä ärsytä. Yhtään. Ihan totta.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mansikkajuustokakku

Yhteishyvän ruokaliitteessä oli juustokakun ohje, jota halusin kokeilla. Täyte oli ihan tavallinen, mutta aiemmin en ole kakkupohjaa tehnyt mantelimassasta. Hieman epäilytti, mutta lopputulos oli herkullinen.


Ruokakuvaajaa minusta ei ehkä koskaan tule, mutta jospa harjoitus tekisi tässäkin mestarin. ;) Resepti on tässä, kursivoituna omat kommenttini ja muunnokseni.

POHJA
2 pakettia (à 150 g) mantelimassaa
2 kananmunaa
3 rkl perunajauhoja


TÄYTE
5 liivatelehteä
250 g (pakaste)mansikoita
1 dl sokeria
1 prk (250 g) mascarpone-tuorejuustoa Valio Violaa
1 prk (200 g) maitorahkaa
1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta laittaisin seuraavalla kerralla ehkä kermavaahtoa
3 rkl laimennettua mansikkamehua en minä mitään laimenna 
mansikoita koristeeksi

Viipaloi mantelimassa ja siirrä leikkuuterällä varustettuun monitoimikoneeseen kananmunien ja perunajauhojen kanssa. Ihan vain sähkövatkaimella tasaiseksi, ei minulla mitään leikkuuteriä ole. Sekoita tasaiseksi. Vuoraa (halkaisijaltaan 24 cm) irtopohjakakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada massa vuokaan. Paista pohja 175-asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia. Nosta vuoka jäähtymään.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Huuhtele monitoimikone ja soseuta (sulaneet) mansikat ja sokeri. En soseuttanut, sekoitin. Mansikkasattumat on kivoja. Lisää joukkoon tuorejuusto ja rahka ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota eri kulhossa vaniljakastike. Kuumenna pienessä kasarissa mansikkamehu ja liuota joukkoon puristetut liivatteet. Valuta liivateseos ohuena nauhana mansikka-rahkaseokseen. Nostele joukkoon kermavaahto. Miksi tässä puhutaan kermavaahdosta ja listassa on vaniljakastike? Annan ääneni kermavaahdolle. Puhdista ja vuoraa kakkuvuoka puhtaalla leivinpaperilla. Aseta pohjalle mantelikakkupohja. Kaada täyte päälle. Peitä ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Koristele mansikoilla.

Alkuperäinen ohje siis täältä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesäraidat

Ostin kauan sitten kerän Noron Silk Garden sockia. Päävärinä violetin eri sävyt. Lankakerä on marinoitunut jo useamman vuoden, kun en ole keksinyt mitä siitä haluan tehdä. Nyt jokin aika sitten löysin sopivan ohjeen kerälle, ja vieläpä omasta jonostani. Jännä homma!


Eli, ohjeena Harris tweed socks (rav link). Lankaa kului 2,5 puikoilla 83g. Ohje oli kiva, yksinkertainen ja helppo, sukat valmistuvat nopeasti. Ainoana vikana tuo lanka, ehkä silkkinsä ansiosta se oli jäykkää ja joustamatonta. Jotenkin jännitin hartioita hirveästi sitä neuloessa, eli ei ehkä tätä lankaa enää minun varastooni. Värit kyllä ovat kivat! Ja tohkeissani neulomisesta hoksasin toista sukkaa aloittaessa, että hei, en tehnyt ensimmäiseen sukkaan resoria! Hupsista sentään, sitten ei tullut resoria toiseenkaan sukkaan!


En edes yrittänyt saada raitoja osumaan kohdikkain, parilta nuo näyttävät mielestäni näinkin. Kivan kesäisiä värejä, tykkään. Näillä sukilla kuittaan myös aakkoshaasteen H-kirjaimen.

Samaan aikaan toisaalla... Kuvausassistentteja ei paljon kiinnostanut:







sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Hockey affection

Neuleretriitissä saimme retriittilahjaksi Veera Välimäen Color Affection-huivin ohjeen. Taito-lehden arvonnasta voittamallani lahjakortilla tilasin Villavyyhdistä Cascade Heritagea huivia varten. Jääkiekon MM-kisojen aikaan minulla oli viimein aikaa neuloa CA.


Huivi oli ihanan yksinkertainen ja koukuttava, raita raidan jälkeen - sopi siis erinomaisesti jääkiekon katseluun. Lanka oli kivaa neulottavaa, ja väriyhdistelmästä tykkään kovasti! Lankaa kului yhteensä piirun verran yli 200g, joten lankaa jäi ylikin, onneksi niille on jo suunnitelma. ;) Huivilla on kyllä kokoakin, yhtään pingottamatta noin 2 metriä. Saa sitten kylmien kesäiltojen tullen kääriytyä oikein kunnolla.



keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kesämuotia 2012


Näin meillä suojaudutaan tänä kesänä kärpäsiltä ja muilta ärsyttäviltä ötököiltä.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Haastetta elämään!




Missä neuloimme kerran-blogista tupsahti minulle haaste, jossa täytyy vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen, ja sen jälkeen keksiä uudet kysymykset seuraaville 11 blogille. Tässä vastaukseni Neulistin ja Vyyhdin kysymyksiin.

1. Mikä on mielestäsi maailman hurmaavin lanka?
Kauhean vaikea heti alkuun! Eihän tälläiseen osaa vastatakaan, kun suurin osa maailman ihkulangoista on vielä kokeilematta! Hurmaavimman langan tunnusmerkkejä on tietysti mahtavat värit, ihana neuletuntuma ja niin, sanoinko jo ihanat värit? Yksi tälläinen oli Misti Alpaca Tonos Worsted. Myös Cascade 220 on hirmuisen hurmaavaa laadukkuutensa ja värikarttansa puolesta. Jos pelkkiä värejä ajatellaan, niin Suomesta löytyy hirmuisesti värjäreitä, joiden lankapatojen äärellä kuola valuu ja päättäminen on mahdotonta - mää otan nää kaikki..



2.Kuka on lempineulesuunnittelijasi tai mikä taho julkaisee mielestäsi parhaat ohjeet?
Veera Välimäki ja Susanna IC. Veeran suunnittelut ovat upeita, yksinkertaisia ja simppeleitä, mutta mukana on aina jokin twisti. Susanna IC suunnittelee kerrassaan upeita huiveja (joista yhtäkään en ole ehtinyt toteuttamaan).


3.Minkä värisiä neuleita kaappisi pursuavat?
Punaisia! Yllättyikö joku?

4.Paljasta jokin ihastuttava tai omituinen käsitöihin liittyvä tapasi.
Neuloessa lasken päässäni prosentteja siitä, kuinka paljon neuleesta on jo tehtynä tai paljonko tekemättä.


5.Millainen langanostaja olet? Halailetko kaupassa luksusvyyhtejä vai juoksetko alennuskerien perässä?
Yleensä juoksen värien perässä. Usein mietin etukäteen millaista lankaa tarvitsen ja yritän etsiä sitä. Mutta kuitenkin eksyn usein ihkuväristen vyyhtien perään, vaikka ne olisivatkin aivan muun värisiä.

6. Mikä on ensimmäinen valmistunut neuleesi?
Aivan joskus ala-asteella taisin tehdä lapaset, joissa varret, kämmenosuus ja peukalo olivat kaikki erivärisiä, muistaakseni värikartta oli sininen-musta-persikka. Neuletauon jälkeen ensimmäinen neuleeni olivat villasukat, jotka eivät toki ole istuvuudeltaan huippuluokkaa, mutta toimivat edelleen navetta/tallisukkina!

7.Sulatko sateella? :)
Kyllä en sula!

8. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla?
En tiedä? Ehkä lukisin, se on jäänyt nykyään vähemmälle, kun sivujen kääntäminen on neuloessa hieman hankalaa. Ihan oikeasti varmaan makaisin sohvalla dataamassa.


9. Mikä supervoima sinulla olisi elämästäsi kertovassa sarjakuvassa?
Minä juoksisin nopeammin kuin tuuli.

10. Mitä ruokaa haluaisit päästä maistamaan, muttet koskaan ole saanut tilaisuutta kokeilla?
Sushia haluaisin päästä kokeilemaan.

11. Mikä sinulle on suurin haaste neuleprojekteissa? Vihaatko kantapäitä, tuskailetko pitsikaavioiden kanssa vai mikä tuottaa eniten päänvaivaa?

Tarkkaavaisuus, ehdottomasti! Miten usein suustani pääseekään oho hups. Jonain kauniina päivänä opettelen vielä lukemaan neuleohjeita tarkasti ja tekemään niiden mukaisesti - jos siis neule on tarkkaavaisuutta vaativa. ;)

Ja ketäs minä haastaisinkaan?

Lankakirja
Neule työn alla
Eriparivillasukka
Sohvi kuttoo
Viipin elämää
Tanssivat puikot
Iiven ihmetykset
Kutomus
Lankasotkua
Tilkkutäkin alla
Pinkki lanka

Teidän toivoisin vastaavan seuraaviin kysymyksiin:

1. Kuinka innostuit bloggaamaan?
2. Mikä on sinun OMA juttusi?
3. Onko jotain kädentaitojen lajia, jota haluaisit kokeilla?
4. Onko jotain kädentaitojen lajia, jonka kierrät mahdollisimman kaukaa?
5. Jäikö sinulle traumoja ala-asteen käsityötunneilta?
6. Mikä on suosikkiblogisi?
7. Entäpä lempireseptisi?
8. Mikä on hurjinta, mitä olet elämässäsi tehnyt?
9. Minne haluaisit matkustaa?
10. Minkä taidon haluaisit osata?
11. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

perjantai 18. toukokuuta 2012

Karvoja suussa


Tämä kaverin eläinlääkäri luonnehti erittäin temperamenttiseksi. Sen verran tiuhaan tahtiin ja voimakkaasti häntä heilui, kun takapuoleen tuikattiin rauhoituspiikki. Myös adjektiivit "sporttinen", "lihaksikas" ja "hyväturkkinen" kuultiin, joten positiivisen puolelle jäätiin pienehköstä yhteistyöhaluttomuudesta huolimatta. Mutta kukapa tälläistä hurmuria osaisi vastustaa?



tiistai 15. toukokuuta 2012

Ti-ti-uu.


Syntymäpäivälahjani.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Lentävät lehmät








Kävin viime viikonloppuna kotikotona, ja pakkohan se oli ottaa muutama kuva lehmien ulkoilusta. On ihanaa katsoa lehmiä, jotka ovat aivan innoissaan ulkoilusta pitkän talven jälkeen. Ja kun laitumella ei toukokuun alussa vielä hirveästi syötävää ole, niin lehmät ovat innoissaan myös päästessään takaisin navettaan syömään. Suloisia. <3