Kesäkehruut!

Aivan hävettää katsoa ravelrystä valmistuneita projekteja ja verrata listaa niihin, jotka olen täällä esitellyt. Porkkanasukkien jälkeen on valmistunut muutama pipo, Nuvem, useammat sukat ja vähän muutakin. Mutta esitelläänpä nyt ne tuoreimmat tuotokset alta pois. Ensinnäkin tässä taannoin neuloin itselleni kesäsukat.

Ohje on Harpa socks, ja lankana käytin Handun perussukkalankaa, joka on tuttua jo aiemmasta neulekerhoneuleesta, polvisukista. Lankaa jäi silloin 200 grammasta 60grammaa, ja nämä söivät 40g lankaa 2,5 puikoilla. Kiva ja nopea piku projekti, mukava lanka ja helposti muistettava ohje. Tykkään kovasti.


Sitten osuus, jota edellisessä tekstissäni lupailin tietämättä asiasta vielä itsekään.  Kevään retriitissähän kävi niin, että akateemisesti kiinnostuneena ilmoittauduin värttinäkehruukurssille. Olinhan jo vuoden verran seisottanut villatopsia ja värttinää kaapissa. Kurssilla kävi niin, että kehrääminen osoittautui aivan kamalan tuskalliseksi ja hirvittäväksi jutuksi. Kaiken tuskan ja hirvittävyyden huippuna siskon pikkupioneeri tuli minulle lainaan, ja jokin aika sitten se ilmoitti jäävänsä tänne pysyvästi. Hei, olen Anna ja olen koukussa kehräämiseen. Hupsista sentään. Eilen sain valmiiksi ensimmäisen rukkikehruuni (sitä ihan ensimmäistä ei lasketa, eihän?) ja tässä se nyt on. Siskon lohdutukseksi rukin mukaan antama Hilltop cloudin klubikuitu, falklandia. Metrejä noin 260, punninnut en vielä ole. Värin nimi Tulips.

Porkkanasukat

Esittelen valmistuneita juttuja pienellä viiveellä, nämä sukat kun ovat valmistuneet jo tammikuun lopussa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

Minulla on jo hetken aikaa olleet kirjahyllyssä molemmat Cookie A:n sukkakirjat, mutta kumpikin on saanut osakseen pelkkää ihastelua. Onneksi tammikuussa Ravelryn tiukkis-ryhmän haasteena oli neuloa oranssia lankaa. Jotenkin tämä malli tuntui huutavan päästä puikoille yhdessä Hopeasäie Sukan oranssin langan kanssa. Sävyn nimi on muuten Lumiukon nenä, aika osuvaa!

Sukkia oli kiva neuloa, Cookien ohje oli hyvä ja selkeä. Aina välillä tuntui, että mitähän ihmettä tässä ollaan tekemässä, mutta kun noudatin Cookien ohjeita varten saamaani neuvoa "älä ihmettele, tee vain kuten ohjeessa sanotaan" - onnistuin! Ainoa harmistus ovat nuo kuvassain oikean jalan sukassa näkyvät reiät, joita w&t-käännöskohtiin tuli. En tiedä teinkö vasemman jalan sukassa jotain eri tavalla, sillä sinne reikiä ei tullut. Lopputulos on kuitenkin ihana, ja taidanpa neuloa joskus toisetkin Cookien sukat! Mutta mitähän jämänöttösestä tekisi, lankaa kului 80 grammaa, joten taas jäi vähän varastoon.

Seuraavalla kerralla voisin esitellä jotain muuta kuin sukkia. ;)

Eipä tiennyt Piski mikä puun takana on piilossa.

Kyllä täällä elossa ollaan, ja esiteltävääkin olisi.

Warrella virran

ohje: Warrella virran

puikot: 2,5
lanka: Handu perussukkalanka 130g

Lankalakostani huolimatta (tai juuri siksi) annoin itselleni luvan osallistua Villavyyhdin Suureen suomalaiseen neulekerhoon. Eräästä klubilähetyksestä paljastuikin yhden vyyhdin sijaan kaksi vyyhtiä ihanan pinkkiä Ilun sukkalankaa, ja ohjeena upeaakin upeampi Tikrun polvisukkaohje. Nämä pääsivätkin pian puikoille, ja neulominen sujui mukavan nopeasti - aina silloin kun oli aikaa neuloa.

Jossain kohtaa joulukuuta iski pieni puutumus päättymättömiin sukanvarsiin, ja sukat saivatkin makoilla hetken aikaa sohvannurkassa odottamassa. Ilmeisesti kaikki polvisukkani vaativat vähän odottelua?

Lopputulos: nämä sukat ovat i h a n a t.

ja p.s. Villavyyhdillä on alkamassa Suuren suomalaisen sukkakerhon uusi kierros. Minulla valitettavasti lankalakko jatkuu, ja osa edellisistäkin klubilangoista on neulomatta, joten osallistuminen on ... vielä harkinnassa.

Parempi kuin sata jänistä

Joku hyvämuistinen saattaa muistaa, kuinka esittelin pari vuotta sitten raidalliset polvisukat Drops Delightista. Niitä neuloessani ajattelin langan olevan ärsyttävää sukkalankaa, se halkeili ja oli vahvuudeltaan hyvinkin epätasaista. Tosin käyttöä tuntuu kestävän t o d e l l a hyvin!  Joku toinen saattaa muistaa toissavuonna esitellyt raitasukat Novitan Tico ticosta. Niitä oli mukava neuloa, ja lanka on niissäkin kestänyt käyttöä oikeinkin kivasti.


Ongelma näiden kanssa oli se, että lankaa jäi. Nöttöset seikkailivat varastossa, ja päätin sitten yrittää saisiko niistä tehtyä kirjoneulesukat. Polvisukat. Saihan niistä.

Jänikset maailmankartalle (rav link) eli Parempi kuin sata jänistä.
Langat: Novita Tico tico, Drops Delight, Handu handdyed puuvillasukkalanka - yhteiskulutus 135g
puikot: 2,5mm

Aloitin nämä jo kesällä, kuninkuusravireissulla neuloin jommankumman sukan vartta. Innoissani neuloin kantapäätkin, tosin siinä vaiheessa into laantui, ärräpäitä lenteli ja hermot meinasivat mennä. Ei tuo helposti halkeileva ja kierteetön Delight oikein ollut paras mahdollinen lanka harjoitella kirjoneulekantapäätä.

Vaan onnistuivat silti ihan mukavasti, kantapäät siis. Niiden jälkeen nämä saivatkin marinoitua puoli vuotta kaapin ylähyllyllä, kunnes tammikuun alussa kaivoin nämä esiin ja neulaisin nopsasti jalkaterät valmiiksi. Kauhukseni sitten valmistumisen jälkeen huomasin, että sukat ovat erimittaiset! En ymmärrä. Olen neulonut kumpaankin tasan saman verran mallikertaa, enkä huomaa minkään kohdan jääneen välistä. Epäilen, että punasävyisissä sukissa varressa tuo kolmas lanka on neulottu sen verran kireälle, että se ei jotenkin sitten jousta ja anna myöten, että sukanvarsi nousisi yhtä ylhäälle kuin toisen.

Toiseksi kauhukseni huomasin, että lankaa jäi! Eivätkö nuo lopu milloinkaan. Onneksi suunnitelmakin niille on. Nyt langat odottavat pienessä pussissa olohuoneen pöydällä, että saan aloitettua niille oman projektin. Nyt niistä tulee pipo. Ja jos eivät lopu sittenkään? Toivottavasti loppuvat.

Vuoden viimeinen

Viime vuoden puolella löysin kirjaston uutuushyllystä ensimmäisen virkkauskirjan, joka kiinnosti. Patalappuja à la Carte (Jaana Vehkasalo). Ja minähän en siis virkkaa. ;) Kirjassa oli kuitenkin kuvia upeista, osittain tutun näköisistä patalapuista, ja minä, joka en siis virkkaa, päätin tehdä niistä pari joululahjaa. Ensimmäisestä ei tullut otettua kuvaa, mutta tästä seuraavasta kyllä. Annoin äitini valita, minkä patalapun hän haluaisi joululahjaksi. Äiti valitsi Vauhdissa mukana-patalapun, ja kysyi, kuinka tuollaiset raidat oikein virkataan. Minä sanoin, etten tiedä. Enkä tiennytkään, sillä ei-virkkaavana ihmisenä en koskaan ennen ollut kuullutkaan kirjovirkkaamisesta. Vaan otin selvää, ja tälläinen siitä tuli.

Lankana Yarngrimoiren BFL Mitten, sävyissä Under a violet moon ja Ladybird. Virkkuukoukku 4,0 ja langankulutus 25g. Ensimmäiset kerrokset olivat hieman hankalia, mutta kun vauhtiin päästin, niin kyllä sujui!

Ja päätinpä osallistua ravelryn caliin, jossa virkataan kaikki kirjan patalaput. Olen jo hyvällä alulla, kaksi valmiina ja kolmas tekeillä. Yleensähän minun kalisteluni menevät niin, että en ehdi edes aloittaa ennen kuin muut ovat jo valmiita. Ja koska tälläisen haasteen otin vastaan, niin pitihän tuo kirja tilata omaksi. Hupsista sentään. On muuten kiva kirja, suosittelen lämpimästi. Tosin muille ei virkkaaville ihmisille vinkkinä, kannattaa opetella muualta erilaiset silmukat ja muut termit, kirjassa ei erillistä tekniikkaopastusta ole.

p.s. Viime vuoden stashin kohtalo oli kasvaa, mutta vain vaivaisella +343 gramman lisääntymisellä. Ostolakko siis jatkuu, kunnes langat oikeasti mahtuvat niihin kahteen laatikkoon, joihin niiden piti mahtua jo viime vuonna..

Talvikuvia

Blogi on jäänyt hieman unholaan. On niin vaivalloista siirtää kuvia kamerasta koneelle, ja vielä sitten blogiinkin asti! Puhumattakaan neuleiden kuvaamisen vaikeudesta. Silloin kun niitä neuloa ehtii, ei kuvaamisesta tule mitään. Tässäpä teille siis pari kuvaa helpommin kuvattavista asioista. Melkein jo Isoksi Koiraksi kasvaneesta Esapiskistä ja metsään piiloutuneesta Ponista.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Saa nähdä, millainen bloggaustahti tulee olemaan ensi vuonna.