Tiedän kai nyt paremmin.

Koska uni ei tule, tein inventaariota lankavarastoihini. Hirmuisia määriä vajaita keriä. Mutta kaikenkaikkiaan lankavarasto on melko pieni. Ja pienuudesta huolimatta unohdin, että lankaa on kaapin lisäksi myös sängyn alla. :P Oli iloinen yllätys.

Lankamääriä tärkeämpi inventaarion kohde oli keskeneräisten projektien määrä. Puolihuvikseni lupasin kaverille Tapsan lankakaupassa tiistaina, että kaikki keskeneräiset jutut ovat valmiita toukokuussa. (Tapsan lankakaupassa keskityin hiplaamaan, mukaan tarttui 3 kerää Puroa, 3 kerää Karismaa ja vyyhdillinen ihanan punaista Erämiehen sukkalankaa).

Inventaarioni osoitti, että kesken on 8 projektia:

*Keltaiset lapaset, joista ensimmäinen on puolikasta peukaloa vaille valmis. Melko uusi projekti, koulussa kärjestä aloitettu. Bambino ullia, 2,5mm puikoilla. Ihan perussileää.

*Ylioppilaan sukat, Ilun lankaa. 2mm puikoilla, ihan perussileää (kertaalleen puretut ja uudestaan aloitetut). Kaverille ylppärilahjaksi, tällä hetkellä ainoastaan 4,5 kk myöhässä...

*Purovillatakki. Ihan vasta aloitettu, SK:n ohje 8/09. En halunnut ihan niin värikästä villatakkia kuin ohjeessa, joten korvasin toisen Purosävyn Dropsin mustalla Karismalla. Ihan nätti näyttää näinkin tulevan. :) Olisi varmasti pidemmällä, mutta olen pihdannut tätä kouluneuleeksi, luulisi aikaa jäävän opettajan kuuntelemiseenkin kun neuloo pelkkää sileää?

*Pipo. Löysin ihanan ohjeen ja kun kaapissa oli kerällinen Tempoa, niin siitähän se ajatus sitten lähti. Puolessa välissä mennään, projekti on ehkä kolme päivää vanha.

*Revontuli-huivi. Aloitettu joskus. Viime keväänä. Ehkä puolivälissä. Ja melkein kiinnostaa tehdä, mutta purkaakaan ei huvita.

*Kevätsukat. Zitron Trekking Hand Arttia, ensimmäinen sukka aloitettu. Lanka ihan solmussa, kiitos kaverin koiran. Aloitettu vajaa vuosi sitten....

*Kissasukat. Samassa tilanteessa kuin edellinen, tosin lanka ei ole solmussa ja aloitettu ehkä kaksi viikkoa sitten.

*Jaywalkerit. Viime kevään kouluneule, ensimmäinen sukka tehty, toista ei edes ajateltu.

(*Fifi. Löysin aloitetun Fifin (Kitten mohairia), joka ei olekaan niin paska kuin olin muistellut. Saa nähdä tuleeko tästä joskus jotain).

Syksy.

Valmistakin on tullut. Ihan huomaamatta. Isosiskon peruskynsikkäät ruskeasta nallesta. Valmistumisaikaa hidastivat a)sormet ja b)langan päättely. Molempia inhoan, hetkeen ei siis tässä blogissa näy mitään mihin täytyy neuloa useammille sormille kuin peukalolle oma kolonsa. Kynsikkäistä ei edes kuvaa tullut, kun tungin ne kuoreen ja lähetin siskolle.

Hyvässä vauhdissa on myös rakkausraitakaulahuivi kahdesta purosta. Tällä hetkellä vastaan on tullut kaksi solmua (yksi per kerä).

Suunnitelmia on, ja toivottavasti toteutumisiakin, kun koulu on alkanut ja tunneilla aikaa neuloa. Villatakkia, sukkia, lapasia. Pipoakin pitäisi.

(Ison) osan ajasta kyllä vie tuo nelijalkainen söpöläinen, jonka selästä lensin tänään ensimmäistä kertaa. Tai lensin ja lensin. Liu'uin alas. Köpöteltiin ilman satulaa, allekirjoittanut haaveili omiansa ja jalkojen juuresta lähti fasaani, joka aiheutti ponille sivuloikan oikealle ja allekirjoittanut havaitsi seisovansa omilla jaloillaan. Ei kai siinä. Lähinnä toivoin, että kukaan ei nähnyt :D

Tärkein unohtui.

Jepsu. <3

Korviesi muotoa.

Hiiteen blogikissat. Hiiteen blogikoirat. Minulle tulee blogihevonen.

Jos realistisesti mietitään, niin blogihevonen tuskin tulee sotkemaan lankojani, järsimään puikkoja tai nukkumaan keskeneräisten töiden päällä. Blogihevonen luultavasti ainoastaan syö kaikki rahani (se siitä ihqulankojen ostosta) ja vie kaiken neulomisaikani. Mutta silti, hevonen. <3

Olen pitänyt hevosista aina. Ala-asteen ensimmäisellä rakennettiin lumihevosia ja koulun metsään tallia risuista. 10-vuotiaana pääsin ratsastusleirille "toivottavasti se tyttö näkee mitä hevostouhu oikeasti on ja kyllästyy..." Sitten löysin erään tutun, aloin ratsastaa ja hoitaa hänen lämpöisiä (ex)-ravureitaan. Osa juoksi kilpaa, osa ei, osa oli siitostammoja. Löysin tieni isolle ravitallille töihin ja pienemmälle ratsastuskoululle tunneille. Hevostelin enemmän tai vähemmän, mutta koko ajan haaveilin omasta hevosesta. Tänä kesänä harjoittelutilallani olen ratsastanut heidän lv-tammallaan ja katsellut tallin tyhjää karsinaa jos sitten joskus minäkin...

Tiistaina heitin aivan vitsillä naamakirjassa, että hei, haluan hevosen, lahjoituksia otetaan vastaan. Yksi sitten tarjosi aivan tosissaan 11-vuotiasta lv-ruunaa talveksi lainaan. Intoilin, intoilin, intoilin. Sain tietää, että saisin tuoda hevosen tuohon tyhjään karsinaan. Intoilin lisää. Tulin kotiin ja kävin tänään katsomassa ruunaa.

Eihän oikeasti voi olla rakastumatta hevoseen, joka ensimmäiseksi tunkee päänsä kainaloon rapsutuksia kaipaillen? Pienehkö (155cm) korkea, lihava, ystävällinen, i h a n a hevonen! Ja se tulee minulle. <3 Ensi viikon siivoan tallia ja laittelen kaikkea valmiiksi, ensi viikonloppuna haetaan hevonen kotiin. En vielä edes usko, että tämä on tottakaan... Niin ja bloggauksen otsikko on Johanna Kurkelan biisistä. Mielestäni hevosilla on kauneimmat korvat mitä maailmasta löytyy.

Ja kyllä, tämä on neuleblogi. Ei hevosblogi. Tähän faktaan perustuen voin kertoa, että syksy on tuonut innostuksen ja kesken on vaikka ja mitä.

Miten pelataan oikeaa ristinollaa.

*lauleskelee movetronia*
Sain viimeinkin molemmat Ristinollasukat valmiiksi, niistä tuli aika hienot. <3


Malli: Ristinolla-säärystimet
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3,5

Alunperin tosiaan tarkoituksena oli tehdä isosiskolle tälläiset säärystimet, mutta havaitsin varren olevan hieman liian kapea, mutta sukanvartena täydellinen. Pikainen soitto siskolle, ja sukatkin kuulemma kelpasivat mainiosti. Ensimmäisen sukan neuloin keväällä koulussa, samoin toista aloitin, mutta tein jotain virheitä ja purin sukanalun ja projekti unohtui. Nyt ufokuukauden päätyttyä sain inspiraation ja molemmat ovat valmiit. Mallineule oli oikein kiva neuloa, sen oppi nopeasti eikä ohjetta tarvinnut katsella. Kantapää on perinteinen, taisin tehdä sen tunnilla enkä jaksanut miettiä mitään vaihtoehtoja.

Toinenkin projekti on saatettu päätökseen. Yli puoliväliin neulottu Shalom cardigan on purettu ja nyt lattialla makaa monta kerää punaista Mamboa, joista on jo hieman ideoitakin...

Ihan Jotain Muuta.

Mitään en ole saanut aikaiseksi. Fufoilukin meni ihan kiville, saldona taisi olla muutama kerros Shalom-cardigania ja Ristinollasukista on jo 3/4 valmiina, toisin sanoen sukka nro. 2 on jo kantapäässä. Ehkä nyt sitten saisin inspiraation jatkaa sen valmiiksi.

Suunnitelmia on kovasti, pinaattitunikan haluan, vironvillasta, langat ovat pikkuhiljaa jo tulossa. Vironvillaa. Alunperin suunnitelmana oli purkaa Revontulihuivin alku, koska se muka oli niin hirveä. Lähempi tarkastelu osoitti, että ei se olekaan aivan niin hirveä, huivinalun marinoituminen sai sen näyttämään ihan siedettävältä. Tilasin siis lisää punamustaa vironvillaa ja joskus teen huivinkin valmiiksi.

Shalomin marinoituminen taas aiheutti sen, että totesin koko tekeleen olevan aika pasha. Tällä hetkellä se makaa kaapissa ja miettii, että teenkö sen kuitenkin valmiiksi vai puranko suosiolla. Monta kerää ihananpunaista Mamboa tietäisi kivoja lapasia, säärystimiä, ehkä pipoakin....

Kaikkein aktiivisimmin olen tässä kesän aikana ehkä rakastanut yhtä kissanpentua. Tiikeri, Tikru, Tiuku on työpaikkani vanhassa navetassa asustava pieni keltainen kirjava kissanpentu, aivan ihana. Itse en sitä voi ottaa, eikä sitä halua kukaan ystävänikään, mutta toivottavasti rakas pieni Tigey-Wigey (ei, en ole katsellut Ice Agea viime aikoina) löytää hyvän kodin. Kerran on pikkukissan jo emonsa kantanut piiloon, mutta minä kannoin sen takaisin navettaan, jonne emonsa sen sitten hylkäsi ja nyt toinen emokissa on sen adoptoinut. Ja Tigey-Wigey on adoptoinut toisen emokissan 3 pienempää pentua. *tähän väliin saarnaa leikkaamattomista kissoista, kyllä joo ei, en niistä tykkää, pitäisi leikata jne. mutta en jaksa saarnata* Tigey-Wigey on ihana ja tykkään siitä. Jos olisin sen voinut itse ottaa, olisi siitä tullut blogikissa. Mutta rakas potentiaalinen blogikissa toivottavasti löytää rakastavan kodin itselleen jostain muualta. Ihan typerää, että en saa tähän kämppään lemmikkejä. Nih.

Keskeneräisiä, taas.

Tällä hetkellä kaikki on kesken. Ajattelin vielä olla julma ja kieltää itseäni aloittamasta mitään uutta ennen kuin saan jotain myös valmiiksi.

Kesken:
*Revontulihuivi: Aloitettu toissapäivänä. Melko lailla vaiheessa, saa nähdä mitä tästä nyt sitten tulee. Osaan hyvin neuloa väärin, mutta nyt en välitä vaan teen loppuun asti. Tehdään seuraava sitten paremmin. ;)
*Jaywalkerit: Ensimmäinen on valmis, toista en ole aloittanutkaan. Pitäisi luoda silmukat ja neuloa resori, niin olisi toinenkin kouluneule.
*Ristinollasukat: Piti tehdä siskolle Ristinollasäärystimet, mutta varsi on liian kapea, joten muuttuivat sukiksi. Ensimmäinen valmis ja toista aloitettu - kouluneule siis, kunhan löydän palmikkopuikkoni jostain. Se katosi mystisesti viime viikolla.
*Shalom-cardigan: Ollut kesken hiihtolomasta asti? Ja melko lailla jäähyllä, olen neulonut hiihtoloman jälkeen vain pari kerrosta. Kuitenkin ollaan jo puolivälissä, joten reipas loppurutistus, niin olisi ensi syksyksi jotain lämpimämpää.
*Kevätsukat: Ihanaisesta kevätlangastani, ensimmäinen kokilu tehdä sukat varpaasta lähtien. Ovat hyvin vaiheessa vasta.